Erityisohjeita etel채pohjalaisille

PDFTulostaS채hk철posti

Vaikka runonker채채jien haaviin on tarttunut Etel채-Pohjanmaalta suhteellisen v채h채n kansanrunoja, voi olettaa, ett채 tuollakin seudulla on mennein채 vuosisatoina laulettu kalevalaisella "nuotilla", taidettiinhan kalevalakielt채 Matti Kuusen mukaan L채nsi-Suomessakin yleisesti viel채 1600-luvulla. Ainakin maakunnasta on tallennettu runsaasti ei-laulettuja kalevalamittaisia s채keit채,혻loitsuja ja manauksia. Kuriositeettina mainittakoon, ett채 Suomen vanhimpaan runokerrostumaan kuuluvan Piispa Henrikin surmavirren kaksi ensimm채ist채 versiota on ker채tty nimenomaan Etel채-Pohjanmaalta - vasta my철hemmin Lounais-Suomesta.
*
Kenp채 siis tiet채채, millaisina versioina kalevalaisia aiheita on Etel채-Pohjanmaallakin esitetty - tietenkin omalla "levi채ll채 murtehella". Mik채p채 meit채 est채isi kokeilemasta, kuinka tuo murre nykyp채ivin채 istuu kalevalaiseen koodiin. Kokemuksestani voin sanoa, ett채 etel채pohjalainen murre mukautuu useimpia muita murteita - viel채p채 nykysuomeakin - paremmin kalevalaiseen poljentoon. Kyl m채채 kauhiast ihmettelisin, jos joku k채채nt채isi edes p채tk채n Kalevalaa jollekin lounaismurteelle (vrt. lounaismurteet). Osassa Lappiakin h tuntuu kalevalamitan kannalta olevan v채채r채ss채 paikassa: menh채채n, tulhaan.
*
Kun selaa Kalevalaa, sen pohjalais- ja vienankarjalaiss채vytteinen kieli v채li-h:llisine sanamuotoineen (menn채h채n, pantihin, kankahalle) tuntuu yll채tt채v채n tutulta. Kalevalasta l철ytyykin sadoittain s채keit채, jotka jo sellaisenaan ovat tuttua EP:n murretta, esim. otti konttihin ev채st채 - katehien kainalohon - kek채lehet kenk채h채ni (ks. luettelo toisaalla seuran sivustolla). My철s murteelle tyypilliset v채livokaalit istuvat luontevasti runomittaan: talavi, kylym채, kolokko, n채l채k채. Helpottavana tekij채n채 on my철s se, ett채 Etel채-Pohjanmaa (ns. savolaiskiila pois lukien) on Suomen yhten채isin murrealue; murteiden tutkimuksessa se ainoana mainitaankin yksikk철muodossa: etel채pohjalainen murre (vrt. savolaismurteet, h채m채l채ismurteet jne.). Suotta ei emeritusprofessori Kalevi Wiik ole sanonut etel채pohjalaismurretta kalevalaiseksi.

Diftongien poikkeava k채ytt철
*
Samoja kalevalamitasta annettuja s채채nt철j채 on tietenkin noudatettava, runoileeko yleissuomella tai murteella. Etel채pohjalaista murretta tavoitteleva voi t철rm채t채 muutamiin muoto-opillisiin erityisongelmiin, tosin ei vaikeisiin. Yksi niist채 on diftongin nykysuomesta poikkeava k채ytt철. Selit채n hieman, miten er채채t ensitavun diftongit runomitassa "k채ytt채ytyv채t". Diftongihan muodostuu kahdesta eri vokaalista, jotka kuuluvat samaan tavuun. Kirjakielemme avautuvat diftongit tuo hieno ty철mies ovat EP:n murteessa viel채 avautuvampia: tua hiano ty채mi채s. (Tosin murrealueen etel채isiss채 pit채jiss채 ja Suupohjan puolessakin k채ytet채채n enimm채kseen yleissuomen mukaisia diftongeja: uo, ie, y철.).
*
Kirjakieless채 n채m채 EP:n murteessa diftongeina esiintyv채t vokaaliparit eiv채t ole diftongeja; ne eiv채t siis kuulu samaan tavuun. Esimerkkej채 s채keist채, joissa mainitut vokaaliparit ovat diftongeja: oro/tas, o/vela / huara - sotki / sonnit / suave/sihin - pualek/si su/sien / sy채r채 - sanoo / sittem / mi채lin / ki채lin (s채keet Kullervo Pohojalaasesta).

Vokaaliyhtym채t
*
My철s ensitavua kauempana olevat vokaaliyhtym채t ea (hakea), e채 (l채hte채), oa (verkkoa), 철채 (tyk철채) ovat EP:lla viel채 avautuvampia kuin yleissuomessa: ia (hakia), i채 (l채hti채), ua (verkkua), y채 (tyky채). Sek채 kirjakieless채 ett채 murteessa n채m채 vokaalit kuuluvat eri tavuihin. Kirjakieless채: voit l채h-te-채 mi-nun ty-k철-채-ni, EP:n murteessa: voit l채h-ti-채m mun ty-ky-채. (Vrt. Lauri Kettusen Suomen murrekartasto, kartta nro 194)

Pannaanko j n채kyviin vai eik철 panna?
*
Toinen mietitytt채v채 asia on, j채tt채채k철 j:n n채kyviin i:n j채lkeen niiss채 tapuksissa, joissa j kirjakieless채 esiintyy: palijo : palio; Karijallahti : Kariallahti; hurija : huria; kurija : kuria. Murrepakinakirjoissa t채m채 j on usein j채tetty "tarpeettomana" pois. Koska 채채nt채myksess채 kuitenkin yleisesti esiintyy j-ainesta, j-kirjaimen voi panna niihin kohtiin, joissa se kirjakieless채kin esiintyy. J-kirjainta edelt채v채 i on n채in ollen k채sitett채v채 v채livokaaliksi, joka on etel채pohjalaisen murteen (tosin my철s savolaismurteiden) olennaisimpia piirteit채. N채in ovat EP:n murteen sanoja merkinneet my철s kielitieteilij채t, esim. Martti Rapola kirjassaan Johdatus suomen murteisiin, samoin Lauri Kettunen murrekartastossaan (esim. kartat nro 53 ja 54). J:n k채ytt철채 voi puolustaa ymm채rrett채vyyssyist채kin: paria (= paria) : parija (= patja); karia (= karia) : karija (= karja); kuria (= kuria) : kurija (= kurja).
*
Toinen mahdollisuus, mielest채ni yht채 hyv채, on j채tt채채 j t채ss채 asemassa johdonmukaisesti pois, koska runothan eiv채t ole mit채채n tieteellist채 teksti채. Tavujakoon j:n poisj채tt채misell채 ei ole merkityst채. Siis kalevalamitalla: mun on luanto niin huria, nottei mullen saa kuria. Itse j채tin j:n kokonaan pois n채iss채 asemissa kirjassani Kalevala etel채pohjalaisella murteella (2008).

Murteen erikoisuuksia
*
Mieti, haluatko s채ilytt채채 murteen kuriositeetteja, jotka tosin nuoremmille murteenpuhujille lienev채t jo historiaa. Mihin채 milloonkin, kuhuna kulloonkin lienee viel채 tuttua, mutta ent채p채 muodot taloohnani, mi채lihn채ns채, viarah mi채s, Jalahj채rvell채? T채st채 harvinaisesta murrepiirteest채 etel채pohjalaiset voivat olla ylpeit채; vastaavaa murrepiirrett채, jolloin tavun- ja sananloppuinen s muuttuu h:ksi ennen soinnillista konsonanttia, saa hakea Etel채-Virosta asti.
*
Vokaaliyhtymien ae, 채e, oe, joskus my철s ai, 채i v채liss채 k채ytettiin k:n heikossa asteessa kielimuistini mukaan ainakin viel채 1950-luvulla yleisesti j-ainesta: jojella (joella), m채jell채 (m채ell채), haje (hae), hojetahan, hojethan (hoetaan), hajit (hait), n채jit (n채it). (Vrt. Kettusen murrekartta nro 40)

Vokaaleja voi j채tt채채 merkitsem채tt채kin
*
V채li-h:n edess채 olevan vokaalin voit runomitan vaatimuksesta riippuen joko j채tt채채 n채kyviin tai pudottaa pois. Vokaalin h채vi채minen on Matti Rapolan mukaan tyypillist채 EP:n murteelle, varsinkin sen pohjoisalueella (H채rm채nmaa) silloin, kun h:n molemmin puolin on sama vokaali: otelhan talavikauret - tuur rekhen, koria flikka (mutta taas runomitan vuoksi: tuuppas flikka mur rekehen), 채l채kh철n Kalervon kaski (mutta: 채l채k철h철m muuk kul linnut).Verbin illatiivimuodosta loppu-n j채채 usein pois. T채llainen valinnaisuus on runomitan muodostuksessa helpottava tekij채. Vaihtelua voisi kuvata esim. yleiskielen hakemaan-muodon jopa kahdeksan eri murrevastinetta EP:n murteessa: hakemahan, hakemaha, hakemhan, hakemha, hakohon, hakoho, hakhon, hakho.

Sananloppuisen vokaalin, t:n ja n:n mukautuminen
*
Murteen ilment채minen kirjoituskirjaimin ei ole helppoa. Vaikeuksia tuottaa mm. sanojen loppujen mukautuminen seuraavan sanan alun vuoksi, ilmi철 nimelt채 assimilaatio: pi채nep poijat, tuup piam pois, tuuj jo. Jotkut etel채pohjalaiset(kin) murrepakinoitsijat ovat kirjallisissa tuotoksissaan j채tt채neet sanojen loppu채채nteiden mukautumisen joko kokonaan tai osittain vaille huomiota, ehk채 siksi ett채 n채m채 lis채konsonantit eiv채t tosiaankaan ole mit채채n murretekstin koristuksia. Toinen syy on se, ett채 "muukalaisetkin " voisivat lukea murreteksti채 ilman suuria vaikeuksia.
*
Mielest채ni kuitenkin, ellei mukautumista merkitt채isi kirjaimin, monet "ulkopuoliset", joille assimilaatio on osittain vieras (esim. kannaksenkarjalaiset tai suomea oppineet suomenruotsalaiset), saattaisivat lukea murretta "kirjaimellisesti": koita tulla poika parka - en mee sinne mi채lell채ni, vaikka EP:n murteessa sanotaan selv채sti: koitat tullap poika parka - em mees sinnem mi채lell채ni.
*
Etel채pohjalaisessa murteessa loppu-t mukautuu (assimiloituu) vain p:n tai k:n edell채: k채채rik korvak k채채rehell채 - pi채nep puukoop poikaasillen - s채 meek karhulla sotahan - kaatoovak Kalervoj joukon. Muiden 채채nteiden edell채 sananloppuinen t ei mukaudu, esim. saret siit채 taitaa tulla.
*
Sananloppuinen n mukautuu p:n, r:n, v:n, j:n ja l:n edell채: pikkuusillem peitteheksi - si채l'or reirummin nevoja - m채rehtimh채v vainiollen - sen h채pi채j ja pilakan - vi채l'el liajuhuv vajua. Sen sijaan sananloppuinen n ei assimiloidu k:n, t:n ja s:n edell채: sitten siin채 mi채tittihin.

Muuta mukautumista
*
Samantapaista mukautumista esiintyy my철s sanan sis채ll채: puukkoojunkkarikkin, ohojakkaa, Pohojammaalla, lampujjalaka.

Yhdeks채ntavuiset s채keet
*
Jos k채yt채t yhdeks채ntavuisia s채keit채 - mik채 onkin t채ss채 murteessa luontevaa - huolehdi, ett채 s채keenalkuinen, "ylim채채r채inen" yhdeks채s tavu on mahdollisimman lyhyt, niin kuin runomittaohjeissa suositetaan: valaki/a vi/ritet/tihin, a/lakaas / laiho / nouse/mahan, l채/h채ren / kasken / kaaran/tahan. Kymmentavuisia s채keit채, joita niit채kin Kalevalasta l철ytyy muutama, on syyt채 v채ltt채채.
*****************************
Lopuksi varoitus: Ei murretta mankeliin!