Herra Hakkarainen
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Oli herra Hakkarainen
kovin nuori ja komea
tumma parta leuassansa
tukka tuuhea, kihara
hartiat kuin puhvelilla
varsi notkea, solakka
sitkeä kuin nuori vitsa
sisu sinnikäs povessa.
-
Istui tuossa tuumiskeli
josko naisihin menisi
etsii hoidon kertaa varten
ajanvietteeksi vasiten
huvin vuoksi leikkimähän
seksin kuumimman takia.
-
Ajatteli, aprikoitsi,
tuumaeli, puntaroitsi,
mikä tuntuisi hyvältä,
mikä mieltä miellyttäisi.
Mikä tuntuisi tutulta,
iltaan sangen suopealta.
-
Otti nassakan kätehen
viinapullon polvillensa,
naukun nappasi vähäsen,
siivun pienen sinkahutti
jopa tuntuikin tutulta
menevältä meiningiltä.
-
Päässä syntyivät sävelet
soinnut sievät singahteli,
kevät iltassa, isoten
mahtavaksi laulannaksi
kurkku suorana mölisi
vanhan valssin taivutteli
oli kummempi tekijä
paljon muita mahtavampi.
-
Siitä lähtikin kylille
taajamahan tallusteli
päässä huippasi vähäsen
polvet notkui näyttävästi
naiset saapuivat sakilla
suurta herraa tutkimahan
moni heiliksi halusi
kainaloiseksi kanaksi
Hakkaraisen hellimäksi.
-
Teki viina tehtävänsä
liemi tuikea tehosi
petti koivet Hakkaraisen
taju kankaalle katosi
parhaimmillaan Hakkarainen
olikin vahvassa unessa.
‎10.‎5.‎2013