Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kuun fenomenologia

PDFTulostaS채hk철posti

Tapahtuipa ennen muinoin

sumusaarten seutuvilla

lumotun meren takana

psykedeelinen tapaus.


Kuutar kaunis kellert채v채

ahkeroi y철vuorossansa

komeettoja kiinni koppas

haali haaviin hippusia.


Kuutar kehr채si kivist채

v채kerteli v채rttin채ll채

pyrst철t채htien p철lyist채

hopeaisen laatulangan.


Lanka kiepill채 kupeella

talsi pitkin taivaankantta

t채htitiet채 tepsutteli

Kuutar tyyliss채 Saturnus.


Jumalatar joutessansa

aprikoi nyt pilven p채채ll채

makaako Maa mallillansa

Tellus-tuttu tolpillansa?


Kuutar kaukoputkellansa

planeetan sinisen l철ysi

stratosf채채rin halki tiiras

tutki Maata suuri silm채.


Pientareilla peurapuiston

unisen maan uurnalehdon

karun kalmiston kupeessa

joogaili h채m채r채 hahmo.


Hymysuin, hyvill채 mielin

tiet채j채, kas vanha druidi

Inehmoinen istuskeli

metafysiikkaa meditoi.


Kuiski Kuutar taivahalta:

kuulehan sie vanha velho,

l철ytyisik철h채n opetus

kun Kuulla olis kysymys?


Kuun suusta kiper채 pulma

puheena alas putoili

muodostaen mysteerion

ongelman olemisesta:


Entiteetin eksistenssi

jos voi olla jompi kumpi:

olevainen arvatenkin

ei-olevainen samaten.


Ei-olevuus puuttumisen

presenssi채 siis nyt onko

vaiko sittenkin presenssin

puutumista on pikemmin?


Velho toimi aivan vaiti

kiskoi irti kosteikosta

laguunista liejuisesta

lootuskasvin juurinensa.


Sen kurotti Kuuhun asti

tuo jo hytkyen hykersi

kohta nauraa kier채hteli

Kuu salaisuuden tajusi.


Ai niin, se avaruuslanka

Kuu kutoi, kipin채t lensi

siit채 nyt pukine syntyi

profeetalle pieni lahja.


Niin sai joogi jalkahansa

hopeaiset hienot housut

kimaltelevat, upeat

itse Kuuttaren kutomat.