Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Anna arvo toisellekin

PDFTulostaS채hk철posti

Leijona, korskea kuningas,
kulki mets채n kumpareilla,
uhkui, puhkui ja puhisi,
viel채 vallan pullisteli:
쒹len vahva, voittamaton,
tassutkin lautasen tapaiset.

Siin채 raiska riehasteli,
reteili ja rehvasteli,
kunnes ansaan tarttui jalka,
lankaan tallukka takertui.

Nilkka kiertyili kireeksi,
turposi tosi pahasti,
kipui tuntui koivissansa,
vaiva varpaiden v채liss채.

Harjaturkki tuskissansa
kyll채 ulvoi ja ulisi.
Tuli luokse harmaa hiiri,
pieni, mutta pippurinen.
katsoi p채채lt채, p채llisteli,
vihdoin virkkoi ja vikisi:

쒴ukaan ei lie kyllin vahva,
ett채 p채rj채isi avutta.

Niinp채 siin채 siimah채nt채
narut poikki se nakersi,
k철ydet katkoi hampaillansa,
pedon p채채sti p채lk채h채st채.

Kyll채 kiitti karvakuono,
hyvitteli heikompaansa,
sitten tohkeissaan totesi:
쒿arvitsemme toisiamme,
siin채 on p채iv채mme opetus!