Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kiroileva varis

PDFTulostaS채hk철posti

Kerran illan tuntumassa
lehti채 lukiessani
saliin sy철ksyi ikkunasta
varis vanha harmaahapsi.
.
Ensin ehdin h채mm채sty채,
kun se viisti vierest채ni
ja rentona retkahtaen
istui uunin reunustalle.
.
H채tistin sit채 salista,
muttei lintu liikahtanut,혻
vaan oloaan surkutteli,
kuin anoisi se apua.
.
Siit채 huokui itses채채li:
쒹len kurja raajarikko,
siipi s채rkee saamaristi,
on hiton hutera fiilis.
.
En voinut heti tajuta,
et varis osaa puhua
jopa liev채sti kiroilla혻
raakkuvalla aksentilla.
.
Mutta liikutuin m채 siit채,
kun se vaivojaan valitti,
tuli varmaan tappelusta,
h철yhenetkin hakkelusta.
.
Otin ressukan k채siini
ja laitoin sen lattialle.
Niin surkea kuin olikin,
sen sanoja m채 paheksuin:
쒴orjaa mulle helkkarissa
tuo pirun kipe채 siipi!
.
P채채tin jelpata poloista,
jos se oitis voi luvata,
ettei vastedes kiroile
eik채 kellek채채n vinoile.
Se ny철kk채si my철nt채v채sti,
ja tuota uhalla uskoin.
.
V채채nsin siiven paikallensa
ja sulatkin suoristelin.
Se kohosi siivillens채
ja hiljaa h채m채r채채n h채ipyi.
.
Viikon p채채st채 illan suussa
varis lensi taas pihaani.
Se istahti rappusille,
ja kertoi miten voi siipi:
쒾iin채 roikkuu se mukana,
sattuu vaan niin perkeleesti.