Heureka!
Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki
Juuri näin oli sovittu
Kalevin ja Kaisan kesken:
Kello viisi sunnuntaina
varjossa omenapuiden.
.
Kalevi odotti kauan,
mutta Kaisaa ei näkynyt.
Ensin tunsi rakkautta,
ikävää ja kaipausta.
.
Sitten alkoi huolestua,
pettyä ja pitkästyä,
viimein aisti ahdistusta,
kiukkua ja katkeruutta.
.
Kirkon kello löi jo kuusi,
kotiin jäi se kännykkäkin.
Vihan vimmassa Kalevi
ravisti omenapuuta.
.
Kun sai päähänsä omenan,
niin hän äkkiä älähti:
”Heureka! Nyt mä sen keksin!
Tänään lauantai on vasta”.