Kalastajan onnenpotku
Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki
Laajan metsän tuolla puolen
järven rannalla asusti
köyhä vanhus yksinäinen,
tunnettu nimellä Tauno,
kalan pyynnillä eleli
ahvenia ahdisteli.
.
Muuta Taunolla ei ollut
kuin yksi risainen verkko.
Kalat sen lävitse uivat
hymyilivät säälivästi.
Siksi suosinut ei onni
tutuksi ei tullut tuuri.
.
Kerran verkkohon takertui
suuri joukko simpukoita.
Kukaan niitä ei halua
hullukaan ei niitä huoli.
Vihoissaan ne rikki polki
rannalle ravisti roskat.
.
Nyt saapui pimeä ilta
ja tuikkivat taivaan tähdet.
Silloin välkehti valoa
säkeniä simpukoista,
hohtivat hopeiset helmet
kiilsi kiiluvat kipinät.
.
Jymy-yllätys iloinen
Ahdin antoisa apaja
monin verroin arvokkaampi
kuin kaloja verkko täynnä.
Taunolle leveä leipä,
palkka pitkän ponnistelun.