Kalevalaisen Runokielen Seura

Otteita Kalevipoegin suomennoksesta - Tammen kaato

Kirjoittanut Kyösti Kettunen

TAMMEN KAATAJA KÄTEVÄ (6. luvusta)

Lähti pieni mies pihalle,
tammen juurelle käveli,
kasvoi kyynärän ja kaksi,
siitä vielä monta syltä.

Alkoi tammea hakata,
iski päivän, kohta toisen,
hakkasipa kolmattakin,
tammi huojua jo alkoi,
heilui siinä kannon päässä,
kohta maahan jo rysähti,
laineisihin latva kaatui.

Mitä tehtiin tammipuusta?
Tyvestä tukeva silta
meren poikki kaksin haaroin,
joista toinen Suomeen johti,
toinen Eestin rannikolle.
Niinpä syntyi Suomen silta.

Latvuksesta tehtiin laivat,
laivat rahtien ajohon,
orjalaivat oksasista,
lastusista lastenlaivat.

Mitä puusta jäi jälelle,
siitä syntyi köyhän sauna,
vainottujen piilopaikka,
jossa vihmassa satehen,
tuiskussakin löytyy turva.

Mitä jäikään vielä puusta,
siitä syntyi lauluhuone,
säveleille tuo tupanen,
jossa syntyvi sanoja
laulunlangan kehräntähän.

Siellä luotihin sävelet,
sanavirrat syntyi siellä.
Rukki keskellä kamarin,
Taaran luona rukki toinen.
Luojalla on pitkä loimi,
päivän portilla taas toinen,
kolmas koiton huonehessa.

Tapa kaunis kankurilla,
laulusäikeen kehrääjällä:
poutalangan kirjoi päivä,
punalangan iltarusko,
sinisilkkilangan taivas.