Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Maammo itkee

PDFTulostaS채hk철posti

Itken, maammo, mennehi채,
aikaa kultaista murehdin
lapsuuteni porraspuulla,
pihan entisen poluilla.
Lintusien laulupuusta
nyt vain kanto kahjottavi,
vihre채iset viljapellot
pajupehkot peittelevi.
Muinoin mansikka-ahoset
nyt vain kortta kuivunutta,
lahon kaivon kannen alla
vett채 viel채 vaaksan verran.
Ei pauhaa kohisten koski,
kivet pohjan kurkistavat.
Armahaiset tytt철seni
simasuina sirkuttivat
punapuolot poskillansa,
sinivuokot silmiss채ns채.
Kutsui maailma kemuihin,
veti vieras virran vuohon.
neons채ihke kaunihimpi
kuin kes채inen p채iv채nlasku,
huuto, melske mieluisampi
kuin puron soljuva solina.
Sota otti sorjan poijan,
palan syrj채st채 syd채men,
kaatui niin kuin nuori koivu
ukkosmyrskyn mylviess채.
Tauti vei verev채n miehen,
tuoni turvan rinnaltani,
mukanaan kes채isen l채mm철n,
syksyn j채tti j채lkehens채.
Elon kolhuja en itke,
muista puutep채ivi채ni,
oudoksun vain onttoutta,
katoomista kaiken kauniin.