Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vuodenaikain vaihtelua

PDFTulostaS채hk철posti

Kev채t tulla keikahutti,
l채mp철 voitti talven vallan,
vilu l채 hti muille maille.

Puro p채rski, laine lauloi,
pajunkissa kurkisteli,
leyhki tuuli lempe채sti,
aukoi aalto uomiansa.

Suvi saapui kukkinensa,
levitteli l채mp철채ns채,
virerteli lintusetkin,
vihersiv채t viljapellot.

Kypsyi marjaset makeat,
jakoi luonto lahjojansa,
avosylin aartehia.
Sointujansa syksy soitti,
mylvi myrsky, pieksi puita,
vihaisena virta loiski
kiven p채채lle p채rskehi채.

Koivu raukka kylmiss채ns채
kes채vaattehensa riisui,
alistuen ruoho taipui
lepoon alle lehtikummun.

Talvi valkovaatteissansa,
tuiskutuuli t철pp철siss채,
t채nne tulla tupsahutti.
J채rven pinta j채채tyneen채,
valkolunta pientarella.

Vaikka kuuraparta lienet,
olet silti tervetullut,
talven riemuja jakelet,
lumiukkoja rakennat,
kummut lasten lasketella ,
hiiht채jille suksiluistot,
jokaiselle ruskoposket.

Syksy toi pime채t p채iv채t

Jokavuotinen se riesa
tuli taaskin pyyt채m채tt채:
Mustanuttu, m채rk채hattu
kyynelehti kiukutteli,
vihurina viiletteli,
puut ja penahat puhalsi
lent채viksi lehtisiksi,
kellastutti ruohonkorret,
kes채kukkaset tuhosi.

Tarhan loihti toisenlaisen,
ruskaloiston niin upean
punaiseksi, keltaiseksi,
vastineeksi vihre채lle.

Vaikka synkk채n채 uhoat,
toithan silti tuomisia.
mets채 tuotti marjasia,
pelto leip채채mme jyvi채,
kasviksiakin kosolti.
Kiitos syksy antimista,
ensi vuonna taas tapaamme.

Liukas-Liisa, Kalja-Kaisa

Oli liukkaat Liisan leikit
marraskuussa viime vuonna.
Kalja-Kaisa toppuutteli
sisartansa riehumasta.
Iloisesti Liisa-tytt철
keikutteli kulkijoita,
talutteli tanssahdellen,
kontallensa kupsahutti,
jalat alta luiskahutti.

Kaisapa ei kaljotellut,
selv채p채isn채 sipsutteli,
sisartansa h철yryp채채t채
l채mp철aalloin toppuutteli.
Luistoleikkikin lopahti.

Tammikuu

Tuli tuttu tunturista,
pakkasukko Pohjolasta,
tuiskuviitta hartioilla,
lunta p채채ss채, parta j채채ss채.
Nurkkiamme paukahutti,
tuprahutti tuiskulunta.
Nen채np채채t채kin nipisti,
sormet, varpahat vihoitti.

Tekip채 elon tukalan
kuuraparta tammikuinen.
Pit채채 villavaattehia
olla paukkupakkasella,
kaulahuivi, rukkasetkin,
huopikkaat ja karvaturkit.

Pahansuopa pakkasukko,
painu Pohjolan perille,
j채채merelle melskomahan.
Irti p채채st채 kahlehista
viluissansa viehkuroivat,
kylmiss채ns채 kyyh철tt채j채t
lauhan tullen laitumille
l채hemm채ksi l채mp철s채채t채.

Tule kev채t toivottuni

Kev채t koidu, toivottuni,
tuuli lounainen l채hene
t채nne kylm채n kynn철ksille,
vilun, viiman pientarille.
Aurinko, el채m채n alku,
l채hemm채ksi laskeudu,
kourin hellin koskettele
elotonta routamaata.
Rys채hyt채 rikki j채채t채,
puron anna pulputella,
vesir채nnien r채mist채.
Aurinkoinen, kultakehr채,
leyhyttele l채mp철채si,
voisivat viluiset vangit,
kylmiss채ns채 kyyh철tt채j채t,
p채채st채 pakkasen k채sist채,
vapautua villaisista.
Siit채 mieli virkistyypi,
ilon tuike silmiin saapi,
tulevasta kun on toivo,
aurinkoisesta ajasta.
Piileskellyt p채iv채npaiste,
taasen astupa esille.

Syksy

Siin채 nuokkuu m채rk채nuttu
kyyryselk채 kynn철ksell채,
takkutukka, tihkusilm채,
pellon mustan mullan p채채ll채.
Jopa ruoja riehaantuukin,
puut puhaltaa paljahaksi,
j채rven laineet vaahtop채iksi.
Eik채 se periksi anna,
ennen kuin saa murskatuksi
ruohonvarret maata vasten,
tuon kes채isen kukkaloiston.

Vasta hell채t hahtuvaiset
vaientaapi syksyn vimman,
mustan vaihtaa valkeaksi.혻

Haitannut ei musta joulu

Tulihan se joulu meille,
vaikkei paukkupakkasella,
kinoksilla korke'illa.

Vesiry철ppy rapsutteli,
r채t채kuurokin kohahti.
Tuli silti joulu meille,
p채ivi채 pimeimpi채kin
liekki kynttil채n valaisi,
suli suussa porsaankinkku,
monta herkkua hupeni.

Pukin keppikin kolisi,
liek철 tullut kopterilla?
Lahjansa sai kiltit lapset,
v채ki kaikki juhlamielt채.
Kuusenkynttil채t lepatti,
joululaulutkin hel채hti.
Olihan se joulujuhla,
vaikka mustana olikin.