Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Yksinolon ylistys

PDFTulostaS채hk철posti

Talo mulle tarjottihin,
maat ja mannut n채ytettihin,
liuta lehm채nkantturoita,
kaakattavia kanoja,
hevosia harjasp채it채.
Ne min채 olisin saanut,
taloon jos olisin tullut,
mini채ksi miehen mamman.
Kovin tuota tuumailinkin,
alituiseen arvelinkin.
Omaisuus ois tervetullut,
talo ja tavarat kaikki,
vaan kovia kylki채iset,
my철t채j채iset mammonalle:
Saisin miehen motkottavan,
kyr채ilev채n kulmain alta,

herra tiet채채 hulttionkin,
ylimielisen anopin,
p철yd채n p채채h채n passattavan.
K채lykin komentelisi,
hyppyytt채isi halvempaansa,
ihan piikana pit채isi.
Jos tulisi j채lkikasvu,
pirtti t채ysi pikkuisia,
miten jaksan tytt철rukka,
moneksikohan repeisin
min채 piika pikkarainen.

Aprikoitsin ankarasti,
ottaisinko, j채tt채isink철.
Sitten aivoissa v채l채hti,
j채rki mielen j채rjesteli,
teinkin p채채t철ksen p채tev채n:
Luovun tuosta lurjuksesta,
anopista yrme채st채,
tavarasta tarjotusta.
Kuljeskelen vain vapaana,
nautiskelen p채ivist채ni,
tanssin kukkavainiolla,
huvikseni huilun ostan,
Tapiolan tanhuvilla
soitan Metsolan v채elle.
Rikkaus ei oo ristin채ni,
tavarat ei taakkanani.
Lienen vaikka k철yh채kaula,
mutta mulla on vapaus
mieleni mukaan elell채.
Ilo silm채in Luojan luonto,
huilu sointuvi somasti.
Kavereita tuovat kirjat,
koti on rakastettuni,
mielenrauha rikkauteni.