Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Laiska neuvoi ahkerata

PDFTulostaS채hk철posti

Muurahainen, musta murkku,
veti m채nnyn neulasia
koko p채iv채n kiirehesti,
tarmokkaasti ty철skenteli.

Polun varrella on sieni,
etanalla siin채 paikka.
Laiska lorvi, loikoeli,
sienen p채채ll채 k철ll철tteli.

Sit채 huvittikin hieman
kiire mustan muurahaisen.
Niin se virkkoi ahker alle
neulasien raahaajalle:

- Kuule, veikko muurahainen,
hellit채p채s hetkiseksi,
lepuuttele jalkojasi,
k채yp채 t채nne juttusille
kertomahan kuulumiset.
Miksi sull on aina kiire,
v채hemm채ll채 p채채see viisas.

Sanoi musta muurahainen:
- T채ytyy kunnostaa kotia,
nostaa katto korkeemmalle,
sein채t saada vahvemmaksi
ennen talven tuiskuloita,
myrskyisi채 syksyn s채it채.

Eri mielt채 on etana,
viisahampikin mielest채ns채:
- Velikulta, katso t채nne,
minulla on pirtti valmis
ilman vaivan tuntematta,
raatamatta raskahasti,
peti pehmyt sienen p채채ll채,
alla suoja auringolta.

Hoitelenpa virkaanikin
kotoisen talon katolla,
ilmoittelen s채채t tulevat,
esiin nostan mustat sarvet,
kun sadetta on tulossa,
vilauttelen valkehia,
kun porottaa poutapilvet,
otapa minusta oppi,
veli, p채채set helpommalla.

Eip채 moista neuvoansa
j채채nyt murkku kuulemahan,
vaan l채hti ahertamahan,
raahaamahan neulasia.

Saapui syksy, alkoi talvi,
routa maata myllerteli,
sieni j채채tyi, varsi katkes,
etanan koti hajosi,
hatarainen, huono m철kki,
vei laiskurin menness채ns채
makaamahan mullan alle.

Suku suuri muurahaisten
asusti vain kuusen alla,
uinailivat talviunta,
lumi kummun peittelevi,
verhoileepi valkeaksi,
ahkerilla suoja alla,
palkkana aherruksesta.