Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Parisuhteen s채pin채ss채

PDFTulostaS채hk철posti

Oli pappi parin tekaissut,
vihkijuhla vietettyn채.
Eess채 arki alkamassa
yhteisen elon alussa.

Aatun mielt채 askaroitti,
miten neuvois nuorikkoa,
ett채 entisen mukahan
ajan mennehen tavalla
arvostaisi miehenpuolta.

Uros vihdoin uskalsikin,
miettehet sanoiksi laati.
"Muistanetko kultaseni
opetusta suuren kirjan,
ken on luotu vaimon p채채ksi?"

"Toki tuon m채 tiet채nenkin,
sanomattakin on selv채,
ensin mies ja vaimo sitten."

Hyvill채ns채 mies hyr채ili,
liiton uskoi kest채v채ksi,
n철yr채n l철ysi nuorikoksi,
kumppaniksi kuuliaisen.

Puolisonsa tunsi Liinu,
niinp채 tuumi yksin채ns채:
Kyll채h채n s채 kultaseni
olet p채채 ja saatkin olla,
min채 p채채t채n olla kaula,
joka p채채t채 k채채ntelevi,
jussukkaani johtelevi
oman mielens채 mukahan.

Hommat hoiti vaimo valpas,
tiesi miss채 kaappi seisoi.
Ei tunnettu nalkutusta,
kaulin my철 s ei kapsutellut.
Lipev채sti kiprutellen
kultoansa kuskaeli.

Aatu kiitti tyytyv채isn채
s채vyis채st채 puolisosta,
milloinkaan ei miest채 moiti,
silm채in eess채k채채 n ei suihki.
Johan miest채 potki onni
valitessa vaimoansa.
Lujaa siell채 mentihinkin
parisuhtehen humussa,
Aatu herra kartanossa,
vaimo n철yr채, my철ntyv채inen,
ketunh채nt채 kainalossa.

Onnen pikku pirpanoita
Etsin onnen itselleni
pienoisista pirpanoista.

Monesti ei taipaleelle
ilot suuret ilmestyne,
paukkupommit poksahtele,
ei aukene aarrearkut.

Korin kukkuran kokoilen,
ymp채rilt채ni yhyt채n,
sielt채 t채채lt채 tarpehia:
Yst채v채n k채den ojennus,
lapsosien kirkas katse,
hiljaisuutta mets채tiell채,
aallon leikit hietikolla,
kaunis katse kukkasien,
kev채tkoivun tuore tuoksu,
punamansikan makeus,
satakielen soinnuttelut,
iltahetki porraspuulla
auringon asettuessa.

Illan tullen kummastelen,
kukkuroillaan kun on koppa
onnen pikku pirpanoita.
Ymm채rsinh채n etsiskell채,
korvillani kuulostella,
katsella avoimin silmin,
palat parhaat poimiskella
rosoisen polun ohesta.