Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Putosi surusta puolet

PDFTulostaS채hk철posti

Emo kulki kalmistossa,
tuntumassa tuonen, kuolon,
painoi huoli hartioita,
suru kouristi syd채nt채,
kyyneleet samensi silm채t,
poskip채it채 kostutteli.
Siell채 hiekkak채tkyess채,
manan maammosen syliss채
pieni poikansa lep채si,
nuorena menett채m채ns채,
oli osanen itse채ns채,
pala sy철mmen syrj채sest채.
Apeat on tuntemukset,
murehesta mieli musta,
kuin olisi kaiken loppu,
yksin y철ss채 harhailisi.
Liverteli lintu puussa,
viritteli virren pienen,
antoi armas aurinkoinen
s채teen siev채n paaden p채채lle,
havahutti kyynelsilm채n
pienoisella pilkkehell채.
Sielt채 sielun sy철vereist채
s채vel herkk채 helk채hteli:
Ell철s itke lapsostasi,
kaonnuttas kaipaele,
jospa kultapoikasesi
kynnysmattona makaisi,
vihattuna, hyljittyn채,
sodan, vainon sortamana,
n채l채n kylm채n n채채nnytt채m채,
murehtisit sitten vasta,
valittaisit, vaikeroisit.
Lapsesi on nyt levossa,
rakkaimpasi rauhan mailla,
onnellisten laitumilla,
taivaan yrttitarhasessa.
Putosi surusta puolet,
keveemm채lle tuntui taakka,
ymm채rrykseen kun yleni,
oikein oivalsi asian.
Soperteli suukin hiukan
kiitostansa Korkeimmalle,
onnekkaimman kun sai paikan,
ihminen osan ihanan,
rauhan rannoilla lev채t채
taistot tuskat tuntematta.