Hiihtäessä
Kirjoittanut Helmi Latva
Hiihtäjä
Laski hiihtäjä latua,
sujutteli suksillansa.
Tuiskuna lumi lehahti
sitä sauvain survaistessa.
Vaarat korkeat kamusi,
petäikössä puikkelehti,
alas kiiti tuulispäänä,
lintusena liihotteli.
Oli helppo hengitellä,
ilmaa raikasta imeä,
punaruusut poskillansa,
hyvä mieli hartioilla.
Sähäkät on sukset niillä
Suomi-äiti, maammosemmemeiän kallis kaitsijamme,
ihastellen ihmetteli
laatuisia lapsiansa.
Saipa miettehet sanoiksi,
ilon laati lausehiksi:
Onpas mulla potrat poijat,
tytöt liukasliikkeisiä
mittelöissä maailmalla,
kisailussa kaiken kansan.
Kohoavat kotkan lailla,
lintusena liihottavat,
lempoloilla lennot pitkät,
hurjat kaaret karpaaseilla.
Sähäkästi suihkii sukset,
survaisee savuten sauvat,
kuvajaisna kullan kiilto,
mielessä monet mitalit.
Kehenpä ois kehnot poijat,
typeriä tyttäremme,
kun ovat sukua suurta,
kansakuntaa kuuluisata,
jääräpäiden jälkeläiset,
Pohjolan akan perua.
Sieltä ne sisun sivalti,
kiskaisi kipakan luonnon.