Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hetken tunnelmia

PDFTulostaS채hk철posti

Kotikuusen keinusessa


Heipparalla pilven alla
keinusessa kiikkuessa,
tukka tuulessa hajoten
tavoitellen taivahia.
Varpaatkin ne vuorostansa
kurottavat kuuta kohti,
pyrkien yh채 ylemm채s.

Niin kuin lintu huolta vailla
lentelen ja liihottelen,
heilahtelen ilman halki,
korkeutehen kohoten,
vuoroin taas matalammalle.
Vaikken p채채se pilven p채채lle,
en m채 tahtoisikaan sinne.
Olo on t채채ll채 turvaisempi,
tuttavilla tanterilla,
kotikuusen keinusessa.


Niin on minulla mieli


Niinp채 ompi mieli mulla,
niin kuin hein채 heilim철isi,
lirkuttaisi lintu pieni,
viipottaisi v채st채r채kki,
karjankello kalkkajaisi,
kev채tpuronen pulputtaisi,
milloin onni k채tteleepi,
ilo t채ytt채vi syd채men.

Niinp채 ompi mieli mulla
kuin ois taakka hartioilla,
kiven paino p채채laella,
koura sy철nt채 kouristaisi,
kuin ois kahlehet k채siss채,
h채m채r채ss채 h채kkilintu,
kun on saapunut sanoma,
tullut musta murheviesti.


P채iv채unilla


Sein채kello raksuttaapi
unten maille uuvutellen.
On hiljaista, rauhallista,
ovat vaiti 채채net maiset.
Nukuttaa ja raukaiseekin,
vietteleepi pehmyt sohva.
Menojansa menk철철n kiire,
j채채k철철n huoli huomiotta,
on lystimpi laiskotella,
nuokahdella nirvanassa.
Ja ymm채rt채v채inen kello
rattoisasti raksuttaapi
s채estellen kuorsausta
univirtt채 jo viritt채in.


Olipa kerran kauan sitten


K채k철nen kukahtelepa
kotikoivun katvehessa,
miss채 leikin lapsuuteni.
Kaipuustani kerro siell채.
V채st채r채kki viipottele
kotipellon kynnyksell채.
Ojanpenkalta punaisen
mesimarjan maistoin muinoin.
Satakieli soinnuttele
rakkahailla raunioilla.
El채m채n eletyn ennen
ik채v채채 nyt huokaa tuuli.


Runolleko?


Rupeaisinko runolle,
laatisinko lauleloita?
Kukapahan kuuntelisi
minun kurjan kuikerrusta.
Jospa joiun itselleni,
lurittelen lystikseni,
kuunnelkohon kurkihirsi,
kummastelkoon pirtin p철yt채.


El채kkeell채


Eip채 kello kaiuttele,
p채ristele peltipurkki,
aamusella kun her채ilen,
lavitsalla laiskotellen.
Venyttelen vuoteellani,
istuskelen, ihmettelen,
kun ei kiire p채iv채n t철ihin,
hoppu muualle menohon.
Teen mit채 tekee mun mieli
ilman toisen k채skem채tt채,
ajanvirran laskematta,
tahi laiskana l철h철채n.
Toiset ty철h철n kiiruhtavat,
rahan vuoksi porskuttavat,
min채 se vain palkan nostan,
kuittiin kirjoitan nimeni.
Ah t채t채 ihmisen eloa,
oloneuvoksen oloa
kitin채ss채 kiikkutuolin,
illanrauhan raukeassa.