Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Suomalainen suuri sampo

PDFTulostaS채hk철posti

Suomalainen suuri sampo

Keksi Seppo Suomalainen
sammon taitavan takoa,
joka jauheli kumia,
saappahia saumaeli,
rustaeli renkahia,
myyt채v채ksi muotoeli.

Oli se Seppo Suomalainen
ylen taitava takoja.
Jauhoi sampo saappahia,
renkahia runsahasti.

Kun oli kova kysynt채,
tuottehilla uuden sammon,
tarvi sampo jauhajia,
tekij철it채 taitavia.

Palkalla sai purtavata,
mahan t채yven, turvallisen
elon entist채 ehomman.혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 혻

Tuote tuttu, laatu vahva,
ajatteli aikalaiset.
Melkein kaikki혻 kansalaiset
saappailla Sepon k채veli,
Sepon renkailla vilisti.혻혻혻혻 혻

Jauhoi sampo my철t채vi채,
kyll채 riitti sy철t채vi채,
paljonkin pielt채vi채.
Kasvoi kakku kaupallinen,
Suomen kuuluksi kohosi.

Vieri vuosi, vieri kaksi,
kulki kohta kymmenenkin,
vieri viel채kin enemm채n.

Tiedonkulku kun tiheni,
tavoitteli kaikki kansat,
eteni kehitys kaikki,
tuli aika uudenlainen,
kaikenkarvaiset imehet.

Sanat ennen suusta suuhun,
kulkeilivat kertomalla,
sitten luurihin luristen,
kuulokkeista kuuloluihin
lankateitse lenteliv채t.혻혻혻혻혻혻 혻

Alkoi kummat kuulumahan,
ihan ilkoset imehet.
Sana kiiri kuuluvasti
k채est채 jo k채mmenelle,
kapulasta kourasehen.

Oli aikoihin eletty,
p채채sty kummat kuulemahan.
Tuli aika k채nnyk철iden,
suuri villitys virisi.

Sepot uuden aikakauden,
ajan uuden aikalaiset,
Sepon saappaisiin nyt astui,
piteli Sepon nimenkin.

Tuli taitavat takojat,
tekosille tietoniekat,
ahjosille aikalaiset,
sammon suureksi kehitti,
kasvatteli k채nnyk철ill채.
Myynti k채nnyk채n kohosi,
sammon suuren, suomalaisen.

Niinp채 sampo suurenlainen
yli maailman levisi.
Siell채 riitti jauhajia.
Monet kymmenet tuhannet
maailmalla uurasteli.혻혻혻혻혻혻혻 혻

Nyt oli kakku kaupallinen
hyvin laajalle levinnyt,
ylen suureksi ylennyt,
ensimm채iseksi ehoksi,
mahiksi nyt mahtavaksi.

T채채ll채 ohjat sammon suuren,
ker채t채h채n t채nne voitot.
Verokarhu vainolainen
huitovi k채p채lin hurjin,
h채tist채채pi혻 h채nn채ll채ns채,
ottaen oman osansa
kakun p채채lt채 niin komean,
k채nnyk철ill채 kasvatetun,
muillekin jakaa muruja,
heiver철illekin hituja.

Anelevat jo is채nn채t,
orhin suuren ohjastajat,
kesymm채ksi ett채 saisi
verokarhun, vainolaisen,
v채hemp채h채n vierotuksi,
kakun kuulun kahminnasta.

Nyt on pelko, ettei viihdy
t채채ll채 mitk채채n tietoniekat,
opink채ynehet osaajat,
uran uuden uurtelijat.
Eik채 matkaa taitajia,
osaajia ulkomailta,
verokarhun vallan vuoksi.

Tai jos kohta uhkaavatkin,
vieritt채v채n vierahille
koko sammon suomalaisen,
viev채ns채 verotkin muille,
ulkomaille, uhan alta
verokarhun k채mmenien.

Kakku kun oli komea,
ylen kuulu ulkomailla,
l철ytyi silkkoa sis채lt채,
kelvotonta k채ytt채jille.

Nyt jo kaikki tietoniekat
hivuksiansa harovat,
kaivelevat keksinn철it채,
miten korjata kapula,
ettei mahti vain menisi,
uskottavuus ulkomailla,
nimi ettei n채ivettyisi,
kelvottomaksi k채visi,
sammon suuren, suomalaisen.