Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

T철ist채 tuumiin on ruvettu

PDFTulostaS채hk철posti

Nyt on l채mp철 laipiossa
ilman halkoin heitt채m채tt채,
pilkkehen pitelem채tt채,
valkian viritt채m채tt채.

Vesi virtana valuvi
ilman kaivon katsomatta,
vintill채 vipuamatta,
kantokorvon kantamatta,
vesikelkan kiskomatta,
l채ngill채 l채k채htym채tt채.

Kymmenen kyyti채 kylille
kulkee p채iv채t p채채ksytyksin
ilman polkuin polkematta,
roppateit채 r채mpim채tt채.

Valo valkea katossa,
taikka miss채 ty철skentelen,
p채rett채 pitelem채tt채,
ilman karbidin k채ry채,
철ljylampun liekkumatta.

Vaan ei mieli mett채 keit채,
hyv채st채 hyrise mieli,
vaikka ty철t채 on v채hemm채n,
eik채 raadanta rasita.

Ajan henki ahdistavi,
pelko j채yt채채 mun sisint채,
mielen mustaksi tekevi.

Sodan melske kun on jossain,
kumu kuuluvi kotihin.
Vaikka on taistot kaukanakin,혻혻혻혻혻 혻
muilla mailla vierahilla,
kuvat saavat silmihini:
kaikki kauhut, k채rsimykset,
lapset n채채ntyv채t n채l채st채,
채 idit itkun riuduttamat.

K채skee kiire, kun on t철it채,
unet viepi uupunehen.
Soimaa syyt철s, jos on jouten,
huoli painaa huomisesta.

V채synein채 vanhuksetkin,
yksin y철ss채 muistoinensa,
viety perheiden parista
laitoksihin laitettuna.

K채visi lapset katsomassa,
kaipa joskus joutaisivat,
taikka tuttava tulisi,
hymyn toisi tullessansa.

Hoitajat on uupuneita,
murtuneita taakan alle,
ty철t채 paljon, palkka pieni,
potilaita liian kanssa,
jaksa ei ilon kyvent채,
aina toisille jaella.