Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Soitan kaihon kanteletta

PDFTulostaS채hk철posti

Miksi yksin istuskelen,
mietin maailman menoa?
Miksi valjuna vaellan
huokaellen hengittelen?

Miksi mietin murheisena
kierittelen kyyneleit채?
Miksi viikon virkkamatta
sanoja sanelematta?

Tule ei tuttava tupahan,
astu porstuan per채lle,
leip채 l채mmin kainalossa,
pulla py철re채 povessa,
kertomahan kuulumiset,
sanomahan saakkunoita.

Tunnen ouoksi oloni
n채ill채 ouoilla ovilla,
ver채jill채 vierahilla
vierahan veren seassa.
Kaipaan entist채 eloa,
muistojeni tanhuvia.

En채채 jos en milloinkana
n채e Karjalan kese채,
k채en kuule kukkumista
kotoisilla kunnahilla.
En채채 kun en milloinkana
p채채se tuttuhun tupahan,
kolmen siskoni keralle,
kahden veljen kainalohon,
pirtin pienen permannolle,
pihalle m철kin pahaisen.

Mie oon pahnan pohjimmainen,
yksin maailman turuilla
v채en vierahan parissa.
Vanhin sisko ainokainen,
miule maamoksi nimetty,
synnyinseudulla asuvi,
muut on mennehet manalle.

Muistoissani murheisena,
surun sy철mmest채 sirist채n,
soitan kaihon kanteletta.