Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Peltomiehen toiveuni

PDFTulostaS채hk철posti

Paistoi p채iv채, p채llitteli,
k채ki kukkui, kuovi huusi,
v채psyi pyrst철 v채st채r채kin,
heitteli hevosen h채nt채,
채es vinkui virke채sti,
hyppeli hyvill채 mielin,
h철ysti mullan muhkeasti,
autuas is채nn채n askel.
Lauloi kukko Kumpulassa,
ammui lehm채 Leip채l채ss채,
ori hirnui Onnelassa,
r철hki porsas R철mp철tiss채,
nauroi piika Naapurissa,
noitui renki Remppalassa.
횆es kulki, kutkutteli,
hyppeli hyvill채 mielin,
kunnes hellitti hevonen,
suistui suitset jo sivulle,
luisui luokki rahkehista,
aisat kolkki maata vasten.
Joko joutuivat jyville,
ohrasille onnenhetket
p채채st채 sormien lomitse
pellon pehme채n iloksi?
Ei ole siement채 s채kiss채,
eik채 vakka rappusella.
Oli unta onnettoman,
mielinoude nukkuvalla.
Miksi pois pojat meniv채t,
tyt철t kauas kaikkosivat?
Vanhat vain j채lelle j채iv채t,
silm채t aina ikkunassa.
Kaupungista kuumottivat
valot paljon valkeammat.
Siell채 tyhj채n ty철n sijasta
iloisemmat illat kaiket.
Siksi pois pojat meniv채t,
kun ei maasta markat kasva,
tyt철t siksi tielle ty철ntyi,
kun ei naurata navetta.
Huusholli on hunningolla,
ammut autolla haettu,
tamma jouten tallissansa,
viirinkukko kummissansa.
Milloin pois pojat tulevat?
Kun on markka markan p채채ll채.
Milloin tytt채ret takaisin?
Kun on herrojen hepenet.
Silloin k채yv채t k채채ntym채ss채,
kevyt kun on keikutella,
j채ljet j채tt채v채t pihalle,
py철r채nkaaret kartanolle.