Kalevalaisen Runokielen Seura

Oiva Pennanen: Nyrkin ja hetekan välillä - Ulla Welinin arvostelu

Kirjoittanut Oiva Pennanen

Artikkelin indeksi
Oiva Pennanen: Nyrkin ja hetekan välillä
Eila Kujalan arvostelu
Ulla Welinin arvostelu
Kaikki sivut

Kirjailija Oiva Pennasen romaani Nyrkin ja hetekan välissä, kuvaa erinomaisesti kylää luokkajakoineen. luokkajakoa ei tänään julisteta kuten ennen ,mutta se on yhä olemassa, joten ei ihme että pientilallisen tyttö kokee itsensä erinomaiseksi , kun ison talon poika, vaikkakin huonomaineinen, pyytelee kyytiin.

 

Tyttö on poikamainen ja poikamaisuudestako sitten johtuu, että hänellä on ikäluokkansa keskuudessa omien sanojensa mukaan huono maine.

Romaani alkaa kuvaten teini-ikäistentyttöjen juttuja, ja niitä hepposia perusteita, joilla siinä iässä elämänkumppanin valitsemisesta puhutaan; luullaan että ulkoiset puitteet,talo,omaisuus ovat ne kantavat perustat. Kuvaus on alkusivuillaan tyttökirjamainen, mutta syvenee matkan varrella.

Oiva Pennasen vahvuus on työn kuvaaminen. Maatilan työt ovat hänelle varmaan läpikotaisin tuttuja ja kirjailija kuvaa työt yksityiskohtaisesti.

Kirjailija kirjoittaa romaania paljolti dialogien varaan, eli kirja on erinomaisesti sovitettavissa elokuvaksi tai teatterikappaleeksi.
Pennanen kuljettaa lukijaa keskellä kylää. Näyttää kylän arjen ja työn ja naapuruussuhteet. Näyttää tunnekuohuja, joita on pinnan alla ,mutta joita ei näytetä ja joita ei vieras edes huomaa kulkiessaan raitilla, ellei sitten ole niin tarkkasilmäinen kuin kirjailija on ollut.

Kuvaus juoposta isännästä, siitä miten juoppo räyhää ja riehuu, on tarkka ja totuudellinen. Emäntä harvinaisempi, kun kulkee mustelmissaan julkisesti. Moni nainen peittelee alistamisensa jälkiä.
Topakka tyttö ei ole lukuihmisiä ja niinpä hän epäröivänäkin valitsee avioliiton.
Hänen vahvuutensa on työ. Sen hän hallitsee ja sillä hän hallitsee.
Huolimatta kirjan väkivallasta, kirjassa on kauttaaltaan toivoa; toivoa paremmasta. Parempi elämä alkaa isännän kuoleman jälkeen.

Ja tuntuu kuin kirjailijalle olisi tullut saada romaaninsa päätökseen,niin nopeasti tapahtuvat viimeiset käänteet.
Kirja saattaisi hyvin olla trilogiasta osa..seuraavassa kerrottaisiin taannehtivasti kuinka juoposta isännästä tuli niin juoppo ja turhautunut ja kolmannessa osassa olis Käen talon nousu uuden, nuoren isännän myötä
Kaikenkaikkiaan luettava kirja, joka piti otteessaan alusta loppuun.

Ulla Welin