Aarteen kosijat
Kirjoittanut Irmeli Pääkkönen
kivi saaren kukkulalla
kultoa kiven sisässä
aarre paaen parmahilla.
Jakoa tuhannen miehen
sadan saa'a sankarien.
Kuka tuota ottamahan?
Yksi, kaksi ottamahan
kosimahan kolmannetkin:
"Anna auki, saaren arkku
kiven kirjo, kierähtele
ottoa pojan mokoman
olla saalis saamamiehen."
"Niin mitä minulle annat
kuta lauluksi lupoat
auki panna saaren arkun
kultapussin kirvoitella?"
"Teenpä tuosta suuret juhlat
panen oikiat oluet
ostan rihman rinkilöitä
tynnörin suloa voita
soitan virret, laitan laulut
tanhuelen tanssissakin."
Eip' ole auki saaren arkku
kiven kulta kuuluvilla.
"Anna auki, saaren arkku
kiven kirjo kierähtele
ottoa pojan mokoman
olla saalis saamamiehen."
"Niin mitä minulle annat,
kuta lauluksi lupoat
auki panna saaren arkun
kultapussin kirvoitella?"
"Taon miekan miestä myöten
kultakahvan, pää hopean
tapatan tuhat urosta
sata maata saavuttelen
sata laivoa lasetan
otan voiton voimallisen."
Eip' ole auki saaren arkku
kiven kulta kuuluvilla.
"Anna auki, saaren arkku
kiven kirjo kierähtele
ottoa pojan mokoman
olla saalis saamamiehen."
"Niin mitä minulle annat,
kuta lauluksi lupoat
auki panna saaren arkun
kultapussin kirvoitella?"
"Te'en kullan kuulusaksi
rahalle avaran arvon
kuulla kansojen seassa
imehellä ihmislasten
tulla tuota oppimahan
kultoa kumartamahan."
Eip' ole auki saaren arkku
kiven kulta kuuluvilla.
Yhä on onni ottamatta
saaren saalis saamatonna.
Ei ole laulun laatijoita
olo oikean urohon
jotta aarre auki saisi
lipas kirjo lievittäisi.
Ei ole taika taiston taika
eikä juttu juhlivaisten
eikä mainehen manaus.
Yhä on aarre arkussansa
saaressa selän kesellä
kivi saaren kukkulalla.