Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hellittely채 ja opastusta

PDFTulostaS채hk철posti

Tule kulta kerron sulle

Tule kulta kerron sulle
lasten maasta hiljaisesta,
matkustelet sinne illoin
unen silm채채 painaessa.
Tule kulta kerron sulle,
kuinka siell채 pehmoisella
untuvaisen patjan p채채ll채
y철si viet채t rattoisasti.
Tule kulta kerron sulle,
enkelit sun suojaa siell채
turvallinen matka sinne,
v채symyksen saapuessa.
Tule kulta kerron sulle,
unten mailla matkatessa
kaikenlaista sattuu siell채
H철yhensaarilla hyvill채.
Nuku vain nyt kulta pieni,
enkelien kanssa kulje,
hep채 suojaavat hyv채sti,
tekee tiesi turvaisaksi.

Oi s채 lapseni suloisin

Oi s채 lapseni suloisin,
oma kultapalleroinen,
tule luokseni somainen
salaisuuden kerron sulle,
jota kuuntelin kylill채
maitokaupan kynnyksell채.
Oi s채 lapseni parahin,
채idin pieni kullannuppu,
nytp채 korvaasi supisen,
mit채 keksin matkatessa,
tuolla tiell채 tarpoessa,
kotiin tullessa tajusin.
Kuule lapseni ihana,
oma aarre ainoani,
salaisuus tosi mukava,
kerrota ei kulkijoille:
Sua suukotan nen채lle,
pusun painan poskellesi
olen onnesta sekaisin,
kun sua hoivaan pienoiseni.
Olet t채rkeint채 minulle,
tarkoitus mun taipaleelle..

Kunpa kuussa ei hopea

- 횆iti miksi lienee synkk채
t채m채 syksyinen h채m채r채,
miksei vilku t채htitarha
eik채 kuutamo kumota,
sataa vett채 jatkuvasti,
ikkunassakin pisarat?
- Pit채채 olla synke채t채,
ett채 muistaisi valoisan,
pit채채 maistaa kitker채t채
ett채 muistaisi makean.
Oppimassa t채채ll채 oomme,
poimitaan ilonjyvi채,
jotta voimme helpommasti
tiemme kulkea perille.

Is채n pieni p철rr철tukka

P철rr철t채n tukkaasi tenava,
is채n retkikumppania.
Olet t채rke채 minulle,
kerran jatkat toimiani.
Vien sinut mets채lle mukana,
korpimaille johdattelen
kuulet kuusien huminan,
havinoita haapapuiden.
N채et ihmeit채 isoja
luonnon kirjaa lehteilless채.
Vien sinut matkalle mukana
elontiet채 tarpomahan.
Sinut taistoihin opastan
puolustamaan oikeutta
sulle turvaksi ojennan
is채n kouran turvaksesi.

Viisarit hitaasti k채yv채t

Niinp채 hiipien hitaasti
kulkee matka viisarien
kellotaululla tikaten
pit채채 menn채 suopeasti.
Ei saa aikailla ajassa,
muuten muuttuu aikataulu,
sekaisin menee sekunnit,
tunnit t채ysin kaaokseksi.
Kukaan tuota ei tajua,
ajan kalliin rient채mist채.
Kello kertoo sen sinulle,
milloinka on nousun aika,
milloin laskeudut levolle,
koska painut peiton alle.
Kello on t채rke채 kapine,
autoa odottaessa,
tai jos matkustaa junassa,
ei odota kulkuneuvo.
Siin채 seuraavaa odotat
jos et seuraa viisareita.

 

Sonja, lapsi laulavainen

Oi s채 Sonjani suloisin,
kerro mulle juttujasi,
niit채 kuuntelen halulla,
mielell채ni muistelenkin.

Monet vekkulit tarinat
olet mulle kertonutkin,
olet laatinut laveat
sadut, my철skin kertomukset
hiirist채 ja sammakoista,
kukista ja mansikoista,
viel채 lehmist채 v채h채sen,
vasikoiden juotannasta.

Oi, kun innostut kovasti,
hehkuu poskes polttavina,
naurus hersyvi hele채,
kuuluu kauniisti pih alla
taikkapa sis채tiloissa,
kodin rakkaan permannolla.

Soikoon laulusi hele채,
minne sitten kulkenetkin,
kun oot varttunut isoksi,
hehke채ksi neitoseksi.

Iida pieni mummon tytt철

Juokse, Iida, mummon luokse
silmin s채ihkyvin, suloisin,
kerro h채lle kuulumiset,
kaikki t채rke채t asiat.

Kerro niityn kukkasista,
kotipellon mansikoista,
kerro lehmist채 v채h채sen,
asioista arkisista.

Tarinoita riitt채채 sulla,
kerrot kaikki sattumukset
siskoin kanssa leikkiess채
kodin kultaisen pihalla.

Kuuluu riemuisat sanasi,
hopeata naurussasi,
silm채t t채htin채 palavat,
k채det pienet heilahtavat.

Mene hetkeksi sylihin,
nouse mummon polven p채채lle,
paikka siin채 on sinulle
konsa puuhat uuvuttavi
taikka polvesi satutat
leikeiss채si liehuessa
kera siskojen somien,
mummon pienten mussukoiden.

Jos joku muu olisit

Jos joku muu olisit,
luotu vallan toisenlainen,
el채in taikka kukka kaunis,
honka huojuva m채ell채?

Mik채 mieluiten olisit?
Lintu pieni lent채v채inen,
hein채 heiluva kedolla,
kala arka kaislikossa?

Vaiko kenties haluat
olla lehm채 laitumella,
p채ssi p철kkiv채 pihalla,
kunnon kukko naapurissa?

Kyll채 sittenkin parasta,
aivan vallan v채ltt채m채ton,
on olla lapsi leikkiv채, suloinen,
aikuisuuteen kasvamassa.

Ota kiinni sormestani

Ota kiinni sormestani,
pieni kultainen kaveri,
l채hdet채채n nyt katsomahan,
mit채 on mets채ss채 menossa.

Ota kiinni sormestani,
papan pieni palleroinen,
kolmisin nyt kuljetahan
mets채n synke채n sylihin.

Katsokaa, on muurahaiset
keon suuren suunnitellut,
ahkeroineet ankarasti
p채iv채n kuuman paistaessa.

Katsokaa on tuolla hirvi,
komeasti katselevi
sarvet suuret kruunun lailla
p채채t채ns채 koristamassa.

Katsokaa nyt kauneutta,
koko mets채n kaikkinensa,
rauhan t채채ll채 saa jokainen,
jota murhe ahdistaapi.

Sinne lapseni l채het채n

Sinne lapseni l채het채n
jossa tuulee hempe채mmin
miss채 kukkaset suloiset
pikkulinnut laulelevat.

Sinne lapseni l채het채n
jossa tuoksuu tuore hein채
kes채 kaunis siell채 aina
kaiken yll채 taivaan kansi.

Sinne lapseni l채het채n
jossa virrat virtaileepi
meret suuret siintelev채t
rannat raikuu raikkahasti.

Sinne lapseni l채het채n
jossa rakkaus vallitseepi
surut, murheet puuttuu sielt채
tora, kiista kaikenlainen.

Sinne lapseni l채het채n
jossa on lapsen lysti olla
toivon matkaa vaivatonta
varjelusta vaaroissakin.

Tule lapseni syliini

Tule lapseni syliini,
kerron kuinka paisteleepi
armas aurinko suloinen,
l채hde kaiken kaunehimman.
Siit채 voiman saa kanerva,
siit채 kasvaa mets채n puutkin,
antaa l채mm철n ja el채m채n
ihmisille, kaikillekin.
Tule lapseni syliini,
kerron kuinka ihmeellinen
maailma on kaikkinensa.
Katso, tutki tarkallensa,
mihin astuu pieni jalka,
mihin koskee sormet pienet.
Vaaroja on kaikkialla
pient채 lasta vaanimassa.
Tule lapseni syliini,
kerron kuinka suojelevat
enkelit sun kulkuasi,
kun on vaara vartomassa,
turma, surma noutamassa.
Mene miell채 turvaisalla
pysy varmalla polulla.

Itkee lapsi pienet huolet

Itkee lapsi pienet huolet,
suree kolhuja kovia,
oman rakkaan vanhempansa,
채idin, kaivatun syliss채,
siin채 haihtuu murhemieli,
iloksi tulee ik채v채.
Itkee lapsi suuret huolet
kera taattonsa tanakan,
is채 suojaa lapsiansa,
ettei sattuisi pahoja
vahinkoja, vaurioita,
lapsen pienoisen polulla.
Kasvaa kerran pieni lapsi,
astuu paikalleen tajuten
opit lapsuuden ajoilta,
kaikki neuvot nuoruudesta,
ajoilta perin hyvilt채,
samoin kasvattaa omia
sukupolvien vaihtuessa.

Kerron teille lapsukaiset

Kuulkaahan nyt lapsukaiset,
lapset peukalon pituiset,
kuinka sattui kummallista
mets채tiell채 menness채ni.
Kiilui silm채t kuusikossa,
murahteli m채nnik철ss채,
susi varmaan vaanimassa,
paha hukka oottamassa.
Jopas hukka haukahteli,
tiet채 pitkin loikiskeli,
kieli riippui loiruvainen,
h채nt채 pitk채 heiluvainen.
Kysyi hukka mielistellen,
silmi채ns채 py철ritellen,
miss채 voisi y철t채 olla
vaikka pirtin permannolla.
Ep채ilin sen viekkautta,
suden suurta tarmokkuutta,
katkaisee minulta kurkun
ja p철tkii pakohon sitten.
Sanoin tuolle tursakkeelle,
henke채ni vainonneelle:
l채hde siit채 luikkimahan
k채p채l채t paa suikkimahan.

Kultatukka kullannuppu

Tule t채nne pienoiseni,
olet enkeli minulle!
횆idin pieni kullannuppu,
is채 n aarteista parahin.
S채de p채iv채n loistavaisin,
hymytytt철ni suloisin.

Olet kalleinta minulle,
arvokkain oot aarteheni,
p채iv채npaisteeni, iloni,
lohduttaja murheissani.
Olet onneni, huvini,
uni kaunein haaveissani.

Liekutan sinut unehen,
lauleskelen tuutulaulun,
V채syn maille n채in l채het채n,
kaunoisihin kartanoihin,
H철yhensaarille hyville,
uneksimaan untuville.

Lapsi uinahda viaton,
keijukainen, kultatukka.
Tule takaisin, tytt채reni,
uniretken p채채tytty채.
횆itisi odottaa pient채
kultatukka-kaunoistansa.

Silloin pikkuisen pelotti

Silloin pikkuisen pelotti,
tuntui tuska rinnassani,
yksin kouluun kun vaelsin,
pitkin mets채taipaleita,
aamut synke채t, pime채t,
ilman lamppujen valoa..

Muistan, n채in oli puhuttu:
- Susia on maisemissa,
kuultu ulvontaa kujilla,
Syd채nmaalla synke채ll채!
Joku harmaata havainnut
Per채pellon pensaikoissa.
Taikka koiransa komean,
pelokkaana penkin alla.

Mieleen muistuivat tarinat,
pime채ss채 pinkoessa.
Korvat kuunteli risaukset,
silm채t katsoi kauhistuen.
Mets채 mustana sivulla,
hiekkatiet채 tarpoessa.

Tuuli puissa vain tohisi,
poikaa pient채 s채ikytteli.

Nyt ei tarvitse pel채t채,
pienen lapsen koulutiell채,
ajat muuttuneet hyviksi,
pienillekin turvaisiksi.
Turha tyhj채채 on pel채t채,
ei saa pient채 s채ikytell채.
Pelko hupsuksi tekevi,
pelokkaaksi s채ikyttely.

Sua tuutussa tutussa...

Tuule tuuli leppe채mmin,
p채iv채 paistele paremmin,
miss채 kulkee kultatukka,
miss채 lapseni menevi.
Unten maihin matkatessa,
p채채 lle pehmo hattaroiten.
Sua tuutussa tutussa,
keve채sti keinuttelen,
uni tuntuvi tukassa,
v채symys jo varpahissa.
Nyt on aika sinne menn채,
H철yhensaarille hyville.
Viivy viel채kin v채h채sen,
untenmailla uinumassa,
tuoksukukkien seassa,
kes채isill채 nurmikoilla.

Jospa enkeli olisin

Jospa enkeli olisin,
varoen ain쨈 varjeleisin,
y철ll채 suojana sinulle,
vahtimassa vaaroissasi.

Jospa enkeli olisin,
askeleitas suojeleisin,
kivet poistaisin polulta,
ettei taitu pieni jalka.

Jospa enkeli olisin,
opastaisin oikeahan,
tiest채 turvaisan tekisin,
lapsen pienen taivallella.

Jospa enkeli olisin,
valaisisin polkuasi,
mets채n synke채n sis채ss채,
syd채mess채 korven kolkon.

Jospa enkeli olisin,
sulle soisin onnellisen
elontaipaleen tasaisen,
vailla tuskaa, k채rsimyst채.

Uneen lastani l채het채n

Uneen lastani l채het채n,
saatan aarteen ainokaisen,
kultakutrini kuletan,
sinne miss채 leijailevat,
keijut kauneimmat, keve채t,
sinipiiat pitsihelmat.
Sadun siev채ss채 siness채,
utupilven pehmeydess채.

Uneen saattelen somani,
hyr채ilyll채 hyrryttelen,
unen vaunuihin vakautan,
pehmoisille pieluksille,
piiloon peikkojen peloilta,
suojaan surkujen sumalta.
Vartu vahvaksi omani
kest채v채ksi koitoksihin,
n채ill채 pitkill채 pihoilla
kamalilla kartanoilla.
Ett채 jaksaisit paremmin,
el채misen taisteluissa.

On niin paljon ihmeellist채

Katsoo lapsi ihmetellen,
kuuta taivaalta tapaillen;
- Mik채 onkaan kirkas kiekko,
moinen pallo kummallinen?
Milloin tullut lie mokoma,
kiiltelem채채n taivahalle?

횆iti miettivi v채h채sen:
- Kuule lapsi pienoiseni,
kuu on kullasta ker채tty,
hopeasta houkuteltu,
lasten pienien valoksi,
talvi철itten tarpeheksi.
Katsoo lapsi ihmetellen,
t채htitaivasta t채hyten:
- Miksi lienee taivaan t채hdet?
Miksi silmi채 satoja,
vilkkumassa taivahalla?

횆iti miettivi v채h채sen:
- Kuule kulta lapsoseni,
t채hdet oppaana sinulla,
matkatessa polkujasi,
my철skin viittana v채h채sen,
eksyneen채 kulkiessa.

Kysyy lapsi ihmetellen,
p채iv채n kauniin koittaessa:
- Miksi aurinko alati,
jokap채iv채 paistelevi?

횆iti miettivi v채h채sen:
-Kuule kulta pienoiseni,
oma mussukka, muruni,
aurinko on muovaeltu,
tuonne taivaalle valoksi,
kasvun, l채mm철n l채hteheksi,
meid채n ihmisten iloksi,

Sanoo lapsi ihmetellen:
ihmeit채 on taivas t채ynn채,
kummastuttaa se jokaista.