Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vekarat vauhdissa

PDFTulostaS채hk철posti

Pikku Jarmon kiukuttelut

Pikku Jarmo kiukutteli,
mieliharmista murisi.
Nytp채 Jarmon kiukkup채iv채,
p채iv채 채ksyilyn ik채v채n.
Eip채 maistu aamupuuro,
aivan kaamea jugurtti,
hedelm채tkin inhottavat,
saivat tuomion sopatkin.
횆iti tuota jo kysyvi:
- Mit채 tahdot poikaseni,
mit채 mielell채 mutustat.
Sulle kelpaako paremmin
karamelli taikka purkka.
Kirkastuupi Jarmon silm채,
jopa huuletkin hymysi.
H채ipyi kiukku katsehesta,
tuli tunnelma hyv채ksi.

Henri keksii kaikenlaista

Onpa Henrill채 pihalla
vempainta niin kaikenlaista,
onpa kuormaaja komea,
traktorikin vahvanlainen,
per채k채rryt ja lapiot,
kaikki vehkeet verrattomat.

Mies on juureva is채nt채,
hoitaa hommat vaikeatkin,
leikin varjolla hopusti
peuhatessaaan rient채채 p채iv채t.
Se on kasvua parasta
tehokkaaksi taituroida,
taitomieheksi tapailla,
k채den taidoilta hyv채ksi,

Silja tiet채채n alkamassa
Silja tutkii uutterasti
suurin silmin, tutkivaisin
katsoo kukkia koreita,
koitteleepi sormellansa.

Mit채 mieless채 tyt철ll채,
pienoisella lapsosella?
Sormet tarttuvat v채kisin
esineisiin kiellettyihin.

Kaivaa sormin pikkuruisin
mullat ruukusta matolle,
lehdet heitt채채 lent채m채h채n,
k채det heiluu puuhakkaasti.

Olet vasta tien alussa,
taivallusta alkamassa.
Olkoon polkusi sile채,
vailla tuskaa, k채rsimyst채.

Jalat juoksee vikkel채sti

Pienet, pulleat, ihanat
jalat lapsen heiver철iset
ensimatkalla menossa
omaa tiet채 tutkimahan.
Ensin muutama yritys
askel, kaksi, taipaleella,
joka vasta on alussa
is채n, 채idin, suojaamana.
Jalat juoksee vikkel채sti
nyt jo varmuutta menossa,
taito kasvaa harjoitellen,
oppi oikeaan osuvi.
Liikkuu viel채 varmempana
jalka pieni viikon p채채st채,
eip채 kompastu koloihin
takerru ei tappuroihin,
alustan kest채v채n hakevat
elon teit채 matkatessa.

Kestiv채tp채 Sonjan sukset

Talvi tuiversi tuhannet
pienet notkot nietoksiksi,
tuli korkeat kinokset,
lunta riitti kaikkialle.
Sonja suksilla sujutti,
sivakoilla siivitteli,
l채pi korkeiden kinosten
lumen p채채ll채 luikutteli.
Tuli korkea yl채nne,
Sonja kiipes kinkamalle,
yh채 kiireelle kapusi
pienen tunturin laelle.
- Alta h채ipyk철철t j채nikset
sek채 mustat mennink채iset,
alas lasketan m채ke채
panen suksen suikkimahan.
Sonja sauvoilla t철n채si
vauhdin vallan hirvitt채v채n,
kiisi tunturin kuvetta
tuulen lailla lenn채hteli.
Mutta tuprahti lumessa
rinne kaatoi laskijansa,
sinne tuiskahti tupukka,
nauru kuuluu nietoksesta.

Hauskaa riitti kepposesta,
kun ei sattunut pahasti
eik채 sukset sirpaleina.

Iidan hienot juoksutossut


Iida purki kiukkuansa,
lenkkareitansa murehti,
kun on puhki kantalappu
sek채 p채채llysteet risana.
Sopivammat t채ytyy saada
tossut suuremmat tilalle.
Katsoi varvas rei채st채ns채,
vilkkui kantap채채 pahasti
Iidan tuolla kirmatessa
kes채kukkien per채ss채,
kostui varvas kastehesta,
meni hassusti noloksi.
횆iti tuumi tytt채relle,
lapsen mieliksi lupasi:
- Iida saakin juoksutossut,
keng채t jalkoihin sopivat,
isovarvas ei vilustu
eik채 muitakaan palele.
Nytp채 kelpaa kepsutella,
juosta kukkia kedolta,
ajaa py철r채채 tiet채 pitkin,
auttaa ty철ss채kin kotona,
hienot tossut juoksuttavat
keng채t ketter채t menev채t.

Siljan suuret tutkimukset


Silm채t tutkii tarkkaavasti,
minne mieluiten menisi,
kiipe채채k철 p철yd채n p채채lle
vaiko hyllylle syv채lle,
mieli tahtoo korkealle
p채채lle piirongin per채ti.
Onko tuota huomaamatta
seikkailijaa huimap채ist채,
kukat karsivi koreat,
lentelev채t lehtipinkat,
pienen Siljan sipsuttaissa
touhussa niin t채rke채ss채,
ett채 tiet채si rajansa
omat, my철skin vanhempansa.

Henri heiluu toimissansa


Henrill채 on touhut toiset
pihamaalla leikkiess채,
moto milloin on met채ss채,
ajokampe kunnotonna,
taikka traktori romuna,
rikki kaikki peltokarhit.
Onko siell채 toimessansa
mets채traktorin ajuri,
malttaakohan touhutessa
puita kaadella kovasti.
T채ytyyp채 kilautella,
koneen kuntoa kysell채:
- Haloo, milloin homma valmis,
mik채 vastustaa koneessa,
jo on p채iv채 p채채ttym채ss채,
koneet viel채kin vialla.
T채ytyy laittaa uusi kuski,
koneet tunteva kaveri.
Huokaa Henri huoliansa
leikkik채nnykk채 k채dess채,
kynsii hiukan korvallista
miettii tarkasti tapauksen,
sitten jatkaa leikkej채ns채
kotipirttins채 pihalla.

Harri hellytt채채 hymyll채

Harri viehke채 vekara,
pieni poika pontevana
tosi touhussa tohisten,
leikeiss채ns채 liikuskellen
kodin l채mm철ss채 hyv채ss채,
tutun pirtin permannolla.
Paloauto kiit채채 tuolla,
valot vilkkuvat siniset,
kiire on, nyt joutuisasti,
t채ytyy ehti채 ajoissa,
mutta voihan kauhistusta:
auto t철rm채채 laatikoihin,
siit채 kellahtaa matolle.
Harri huutaa innoissansa.
Uupumatta puuhaa noissa
leikeiss채ns채 niin monissa,
keksii my철skin kepposia
is채n, 채idin kiusallakin.
Se on kasvua parasta,
rajat l철yt채채 turvalliset.

T채ytyy viel채 harjoitella,
ett채 oppisi sopivat
tavat, taidot, tottumukset,
el채m채n menoon sopivat,
huomiselle hahmotella.

Heikin mopo

Mopo kiisi tiet채 my철ten
renkaat kuumana savusi,
pakoputki paukahteli,
likasuojatkin r채misi,
takapy철r채 mutkitellen
ketju l철ys채n채 rutisi.

Valot aivan vinksin vonksin,
viel채 vaihteetkin sekaisin.
Heikki-poijan koitellessa
maastorallia rajua.

Oli tiess채 suuri kuoppa,
kolo kauhea, katala.
Uppos rattaat liejukkohon,
py철r채t monttuhun mojahti.
Heikki lensi linnun lailla,
ojaan suurehen sukelsi.

Kastui Heikin haalaritkin,
meni saappahat risaksi.
Mopo aivan on hajalla,
osat kaikki ymp채riins채.

Heikki huolissaan kovasti,
miten saisi korjattua
Tunturin tuon ennallensa,
kulkuneuvon kunnollisen,
isk채n ainoan ajokin.

Heikki taivalsi kotia,
mopon rengas kainalossa.

T채ytyy vastata tekonsa,
mietti Heikki huojentuen,
is채n ankaran edess채.

Piiska sattui selk채piihin,
kasvatteli, muistutteli:
pit채채 mietti채 aluksi,
tekojansa tuumaella!

Kutku-Mikko seikkailee

Nukkepoika Kutku-Mikko
pihan nurkassa makasi.
Yksin aivan hylj채ttyn채,
surumielell채 murehti.
Haalistunut paita p채채ll채,
housut harmajat hajalla.

Kutku-Mikko pohti tuota,
sit채 mieless채채n murehti:
- Kun ei l채sn채 yst채vi채,
kavereita ei keralla.
Yksin t채ytyy aina olla,
orpona syrj채ss채 lojua.

Oli ilta toukokuinen,
ilma kaunis ja mukava.
Kutku-Mikko maasta nousi,
nukesta tuli el채v채.
Katsoi nappisilmill채ns채,
tilannetta tarkasteli.

Kutku-Mikko l채hti tielle,
ajokaistalle k채veli,
housut hirmu ryppyisen채,
hattu kauhean kurainen.
Ei piitannut pikkuisista,
eteenp채in heti halusi.

Tuli auto tiet채 pitkin,
kumit kummasti suhisi,
tajunnut ei Mikko-rukka,
mik채 sen yli suhanti.
Makaa tiell채 Kutku-Mikko,
kuolo kohtasi katala.

Eip채 yst채v채채 tavannut,
kohdannut ei kumppania.
Paljon kauniimpi pihalla,
mit채 auton py철r채n alla.
Kyll채 muuttuikin suruksi
nuken pienen riemuretki.