Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hiiht채minen on hikist채

PDFTulostaS채hk철posti


Mahtaako kell채채n muulla olla
niin pahankurise t sukset
kuin on hiihtimet minulla,
sivakat t채dill채 t채ll채?

Kun ne jalkaani panisin
hangille halutessani,
livahtavat ne sivulle,
jalkaa karttavat, katalat!
Suksi ei suostu yhteisty철h철n
side v채istelee monoa,
virnistelee vain minulle,
kun kiinni sit채 yrit채n.

Vihdoin leikkiin ne v채syv채t,
lopultakin antautuvat.
Vaan kun ne survaisen lumelle,
ja lykin latua pitkin,
sukset suistuu raiteiltansa,
viev채t kautta umpihangen.
Nirkko m철yrii nietoksissa,
kannat painuvat syv채lle,
ja kinoksen uumenista
kuuluu hillit철n hihitys.

Kulkeekos ne suosiolla,
kun palautan ne uriinsa?
Mit채 viel채! Ne epelit
eiv채t tottele minua.
Taaksep채in ne lipsahtavat
monon painoa paeten
maastossa tasaisessakin,
saatikka yl채m채ess채,
mutta oitis heitt채ytyv채t
t채ysin luistamattomiksi,
kun mun eess채ni olisi
pitk채lti alam채ke채,
hyv채 matka my철t채lett채.
Sivakat ten채n tekev채t,
t철kkiv채t ja t철yt채ilev채t.
Ja kun akka on kumossa,
nainen maassa naamallansa
suu ja silm채t lunta t채ynn채,
seuraa h채rn채채v채 r채k채tys
hikilautojen taholta.

Yl철s nousta kun yrit채n,
niin ne ristikk채in menev채t,
etup채채st채 p채채lletyksin
ja saa j채lleen kiskotuksi
mamman hankeen r채hm채llens채.
Sek철s on niist채 lystik채st채!
Sivakat salakavalat
tirskuu k채rjet kippurassa
eiv채tk채 edes h채pe채.

P채채sen sent채채 n taas ladulle.
Pinnist채n m채en laelle.
Siin채 tahdon seisahtua,
hiukan henke채 vet채ist채.
Vaan mit채 tekev채t sukset?
Nep채s onkin toista mielt채:
alta aikovat karata,
l채hte채 omin lupinsa.

Hiihd채n mets채n siimeksess채,
puitten alla puikkelehdin.
Sukset etsii oksat maasta,
jumittuvat juurten alle,
ja kun akka taas kumossa
mukkelehtii mullin mallin,
niin n채m채 mokomat kelmit,
ilkity철h철n tyytyv채iset,
ovat naurunhirnunnasta
vallan katkeamaisillansa.

Lasken mets채ss채 m채ke채.
Silloin suksi-kurjimukset
mutkasta jo loivastakin
viev채t viivana kiville,
kuusikoissa kierr채tt채v채t.
Taikka m채ntyyn p채채tyy akka
jalat kahden puolen puuta,
rungon kaarna p채in n채k철채.
Toinen toistaan katsoo k채rjet
v채hint채채nkin metrin p채채st채
vino virne naamallansa
kihert채en hirve채sti.

Luulee kai ne lurjusmaiset
hikilautatyhmeliinit,
ett채 p채채sev채t minusta,
viev채t voiton hiiht채j채st채!

Siin채p채 ne haksahtavat!
Min채 kyll채 ne kesyt채n,
tapoja opetan niille!
Se k채y sauvojen avulla,
sompaniekoin soikkimalla,
sek채 vahvoilla jaloilla,
pohkeillani pontevilla
ja mojovilla monoilla.
Viel채 ne reitill채 pysyv채t,
suihkivat latu-urissa!
Kyydin sellaisen ne saavat,
ett채 naama on vakava
ja ilme tosi totinen.

Min채 nauran vuorostani,
vaan en lainkaan ilke채sti.