Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Paavo pussirotta

PDFTulostaS채hk철posti

Pieni Paavo Pussirotta

Pieni Paavo Pussirotta,
meni leikkim채채n pihalle,
kotikannon seutuville,
kiven valtavan likelle.
Aivan alle suuren tammen,
lehv채 in varjoihin haluten.

Tuli Taisto Tammihiiri,
sanoi Paavolle pahasti:
- Kuulehan nyt pussimassi,
t채채lt채 kauaksi katoa,
olethan niin kummallinen,
pussin penkoja mokoma,
en m채 sied채 tuollaisia,
oman tammeni l채hell채.

Katsoi Paavo Pussirotta,
pient채 Taistoa sanoen:
- Miksi siin채 pullistelet,
kovin varreltas mit채t철n,
mink채s mahdat voimakkaille,
lupaa suuret, ei kysele,
mutta yhdess채 kai voimme
olla turva toisillemme.
Nelj채 korvaa huomioipi
aivan pienenkin risauksen,
nelj채 silm채채 huomaamassa
vaarat paljonkin paremmin.
pit채채 voimme yst채vin채,
huolta toinen toisistamme.

Sanoo Taisto Tammihiiri:
- Yksin on pian pulassa,
susi koittaa konstejansa,
kettu pett채vi pahasti.
Ollaan aina kumppaneita,
niin voi vaaratkin v채het채.

Vaara vaanii viidakossa

Pieni Paavo Pussirotta,
mets채n polkua potalsi,
kammotti niin kauheasti,
kauhu kurkussa kuristi,
tuntui turhan tympe채lt채,
h채t채 hermoja kiristi.

Oli l채htenyt l채helle,
siihen toisen tammen luokse,
etsim채채n v채h채n ev채st채,
sopivia sy철misi채.
N채lk채 vatsassa valitti,
mourahteli moittivasti.

Yh채 kauemmas yritti,
huomannut ei joutuvansa
yh채 kauemmas kotoa,
tanterilta niin tutuilta,
kunnes huomasi kamalat,
silm채t suuret kiilumassa.

Pieni Paavo Pussirotta,
peloissaan v채h채n valitti,
katsoi suuntaa suunnitellen
turvahan kotipihalle.

Mutta minnek채 menisi?
Vaara vaanii viidakossa,
peto pensaitten takana,
h채ijyt hampaat haukahtavat,
hukka kohta jo perivi,
pian jo surma saapumassa.

Kaivoi Paavo Pussirotta
mahapussista patukan,
v채kevint채 pippuria,
sek채 purtilon punaisen.

Otti pippurin tulisen,
p철lyksi sen hienonteli,
patukalla sen pusersi
purtilossa pienemm채ksi.

Hukka Hirmuinen Hutale,
katsoo silm채t hehkuvana,
joko nappaisi mokoman
pussirotan roikkumasta.

Kieli riippui roikaleella,
silm채t s채ihkyen s채hisi,
maata raapi kynsill채ns채
murhaavasti jo murahti;

tuli Paavoa l채helle.

P철lyn heitti pussirotta
Hukan Hirmuisen nen채lle,
pahan ketkun kuonon p채채lle.
Mik채 aivastus, ahistus,
haukkoi hukka henke채ns채,
piiloon puikahti ketale,
Paavo p채채si pintehest채.

Huomas Paavo Pussirotta:
- Paras seikkailla kotona,
muualla on katsottava,
vaaran paikat v채istelt채v채,
jottei ei sattuma satuta
eik채 kauhut kurkistele.

Kirahvi kahveli

Nauroi pilkaten apinat,
kesken채ns채 kertoilivat,
sek채 juoruina huhusi,
tuota seikkaa kummallista,
suurta ihmett채 per채ti,
miksi kunnon Kahvelilla,
kaula pitk채 ja koruton?
Miten passaa kauluspaidat,
miten solmion sovitat?

K채vi Kahveli kyl채ss채
muotitaiteilijan luona,
kertoi murheensa h채nelle,
surkeuttaan surkutteli!
Kertoi pulmasta pahasta,
pitk채n kaulan ongelmasta.
Paljon keinoja kyseli,
konstit kaikki tiedusteli.

Sitten sattuikin somasti,
suuriin juhliin kutsuttihin
my철skin Kahveli kirahfi,
kera tytt철yst채v채ns채!
Sinne viidakon sis채lle,
akaasian oksain alle.

Iski p채채llens채 paniikki,
kokeili jo kaikenlaista,
sitoi kaulalle rusetin,
sovitteli solmioita.
Tuskin paikallaan pysyiv채t,
py철riv채t vain ymp채riinsa.
Kahvelin olo pahentui,
masennus jo synkk채 iski.

Sitten mietti, jo v채l채hti
p채채ss채 tuuma oivallinen,
t채ytyy maalata rusetit
kaulaan riemunkirjavina.

Maalit hommasi koreat,
pensseli채 kaikenlaista,
kaikki maalarin tavarat.
Tikapuita tarvittihin,
ty철ss채 varmasti avuksi.

- Kukas maalari sopiva?
Kahveli n채in tuumiskeli,
kell채 taitoa k채siss채,
kenell채 on tarkka silm채
ett채 hoksaapi sopivat
s채vytell채 maalit varmat.

Oli Paavo Pussirotta
aivan taitava tekij채,
tikapuita pitkin nousi,
aivan poskea tavoitti.
Maalas kaulaan solmioita
v채rein kirkkahin vet채isi,
punaisia, keltaisia,
jopa mustaakin v채lill채.
V채rikk채채n채 kaula hohti,
oli Kahveli komea.

Kelpas menn채 juhlimahan,
eip채 solmiot rutussa,
pulma pieni ratkaistuna,
aivan helpotti oloa.
Huuliansa nuoleskellen,
tyytyv채isen채 hymyili.혻