Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

El채intarinoita I

PDFTulostaS채hk철posti

El채imi채

Ne on kepposet ketulla,
konstit kierot ketkulalla,
keksii keinot niin etev채t,
monet metkut mieless채ns채.

Hirvi metsien kuningas,
kruunup채inen hallitsija,
ilmein ylv채in k채yskeleepi,
alamaistensa keralla.

Susi sutjakka, solakka,
kulkee hiljaa vaaniskellen,
etsii saalista salassa,
kytt채ileepi kaikkialla.

Karhu kaikista rotevin,
voima-veikko vahvanlainen,
kannot k채채ntelee kumohon,
puutkin kaataa juurinensa.

Linnut katselee menoa,
kuusen oksan katvehesta,
v채liin siivill채 sirosti
muuttaa muihin maisemihin.

Pupu arkana varoen
pelk채채 oksan ripsahdusta,
vaara varmasti asuvi,
pensaan tuuhean sis채ss채.

Monenlaista on el채int채
synk채n mets채n siimeksess채.
Helle haittana kes채ll채,
kylm채 talvipakkasilla.

Jussi L채nkis채채ri

L채hti Jussi L채nkis채채ri
ostaan kaupasta mopoa,
jotta loppuu jalkavaivat,
vemmels채채rist채 kolotus.
Mopolla kivaa olisi
karkkikauppaan kaasutella.

Jussi loikki kaupunkihin,
mopokauppahan kipaisi,
siell채 etsi kulkinetta,
ajoneuvoa katasti.
Kovin kalliita olivat,
eip채 riit채 Jussin markat.

Jopa Jussi L채nkis채채ri
tuota itki ja murehti
luppakorvat lerpallansa,
kyynel silm채h채n kihahti.
Sitten keksi kelpo keinon:
Potkulauta on parempi!

Krokotiilin hampaat

Krokotiili n채in r채hisi,
채ksyili ja 채rhenteli,
kun on hampahat hajalla,
ikenetkin turvoksissa.

Hammasl채채k채riin menikin,
t채m채 tuota p채ivitteli:
- Eip채 harja oo kajonnut,
hampaitasi puhdistanut.

Pani paikkoja koloihin,
kunnosti ja kiillotteli.
Hymy n채yttikin hyv채lt채,
ulkomuoto mainiolta!

K철ssi-karhun tanssi

K철ssi-karhu vanhanlainen
sit채 mieless채채n murehti,
uni kun ei oikein maita
talvitorkut houkuttele.

Kunnon karhun kai pit채isi
suojapaikkaa etsiskell채,
onhan talvi taas tulossa,
lepo pitk채 kontiolle.

Vaikka lunta jo ripeksi,
olo tuntui vetre채lt채.
Jalat tanssia halusi,
kuperkeikkaa mieli vaati.
K철ssi k철mpel철 m철risi,
철r채hteli innoissansa.

Kuuli soittoa suloista,
veti virren tuulikannel,
kuuset kauniisti humisi,
takoi tikka tahtiansa.
K철ssi tanssi niin rajusti,
rokin hyppi rohkeasti.

Kauan kestikin kipale,
pahoin K철ssi puuskutteli,
jalat turraksi tulivat,
v채sy hiipi vartalohon.
Jopas raukasee kovasti,
y철 on pitk채 alkamassa.

K철ssi l철ntysti l채helle
korpikuusen kannon alle,
sinne pehme채채n pes채h채n
talviunta nukkumahan.

Kollikissan hiirijahti

Kollikissa tuo kopea,
istui yksin, tuumiskeli
hiiripaistista hyv채st채,
ruuasta niin maukkahasta.

Jopa kuulikin kolosta
hiiren pienen vinkumista,
niskaan hy철kk채si poloisen,
tavoitteli tassuillansa.

Herkko-hiirip채 nopea
juoksi turvaan tuokiossa.
Kollikissaa naureskeli,
piilostansa irvisteli.

P채채skyset

P채채skyt lenteli, lehahti,
kaukaa tulla liihotteli
t채nne Suomehen sulosti,
meille kerkesi kes채ksi.

Pes채n p채채skyset rakensi
r채yst채채n alle taitavasti.
Munatkin pian munivat,
alkoivat jo hautomahan.

Kohta poikaset tulivat,
kuoren alta putkahtivat.
Siit채 kasvoivat 채kisti,
nousivat jo siivillens채.

Syksy saapui, liihottivat
nuoret p채채skyt taivahalla.
Kauas talveksi katosi,
palasi kes채n ajaksi.

Pupun kintaat

Pupu-parka on pulassa,
j채nis aivan j채rkyttynyt,
kun ei tarkene k채p채l채t,
tutisevat talvis채채ss채.

Mist채 ostaisi mokomat,
karvakintaat kunnolliset,
viimansuojaksi k채p채l채n,
tassuihin kivat lapaset.

Otti naavoja v채h채sen,
sekaan hiukan sammalia,
niist채 kintahat kutovi,
hanskat harsivi kokohon.

En채채 ei tuo pakkaspoika
voisi tassua puraista.
Pupu tuosta on iloinen,
j채nis aivan onnellinen.

Karhuperheess채 tapahtuu

Karhuperhe k채yskenteli
tuolla kaukana salolla
suuren j채rven rantamalla,
vaaran varjoisan kupeella.
Koti niill채 kuusen alla,
linna mahtava majailla.

Is채-Karhu, 횆iti-Karhu,
kolme pentua keralla.
Isoveikka on H철k채le,
toinen pienempi P철k채le,
sitten viel채 viimeisen채
karhutytt철nen Hunaja.

횆iti-Karhu niin 채k채inen
kiukkuisena marmatteli,
puurokattilaa ravisti,
lapsillensa voivotteli,
kun ei maistu kaurapuuro
eik채 sy철minen huvita.

Is채-Karhu m철yr채hdellen
alkaa lapsille sanella:
- Jos ei k채mmenet lapioi
ruokaa suuhun sukkelasti,
t채ytyy mietti채 tehokas
konsti ennen koittamaton.

- Kuulehan sin채 H철k채le,
olet pian jo aikapoika!
Viel채 kehtaatkin kitist채,
joutavia juonitella.
Pist채 poskehen sapuska,
ett채 p채iv채 jaksetahan.

- Ent채p채 sin채 P철k채le?
Lopeta se v채rkk채ilysi,
etp채 p채채sek채채n kalalle,
j채rvenrantaan onkimahan.
Nostelehan nyt n채tisti
aamupuuro naamariisi.

- Ent채s huitukka Hunaja,
nyt ei aikaa kepposille,
p철yt채채n siit채 nyt sirosti,
puuronsy철ntiin sutjakasti.
P채채set varmasti mukahan
onkilierot tonkimahan.

Jopa sy철t채v채 katosi,
h채ipyi puuro kattilasta.
횆iti-Karhukin hymyili,
Is채-Karhu naureskeli:
- Kyll채 arvasin tarinan,
oikeaksi oivalsinkin.

- Kun on mieless채 mukava
teht채v채 tuo tarpeellinen,
silloin maistuupi makea,
kaurapuuro mansikalta.
Nytp채 kaikki vaan menoksi
suurta lohta narraamahan!

Susillakin k채nnykk채ns채

Susi surkeesti ulisi,
murheissansa marmatteli,
kun oli yst채v채t, toverit,
metsiss채 kai juoksemassa.

Susi tuokion tuhisi,
ajatteli, mietiskeli,
kuinka yhteytt채 pit채isi,
toisten kanssa juttelisi.

Susi suurta on sukua,
hukkaperheist채 parahin,
is채 tullut on Turusta,
채iti Vienan Karjalasta.

Kovin kaukana kodista
susi juosta jolkutteli,
kuulu ei is채n ulinat,
채idin armaan haukahdukset.

Susi matkoilla monilla
oli kuullut k채nnyk채st채,
tuosta ihme vempeleest채,
v채lineest채 niin hyv채st채.

K채nnyk철it채 hankittihin
koko suurelle suvulle,
noille veikko-veijareille,
sisarillekin siroille.

Nyt voi kuomat keskustella,
juoksureissuilla jutella,
tiedustella kuulumiset,
pitk채t juttelut pakista.

Kettu Ketkula

Kettu Ketkula vaelsi
synk채n mets채n siimeksess채,
oli mietteiss채 syviss채,
ovelissa aatoksissa.
- Kuinka saisikaan pupulta
pitk채t korvat kahmaistua,
joilla kuulisi hyv채sti,
kaikki pienet ripsahdukset.

Kettu Ketkula ryk채isi,
kohotteli rinnuksia,
h채nt채채 hieman lerputteli,
sek채 silmi채 siristi.
- Miss채s piileksit pupunen,
ristiturpa kuurottelet,
tule t채nne nyt v채h채sen,
juttelemaan kuulumiset.

Pupu s채ik채hti pelosta
Ketkulan n채in kutsuessa.
P채채t채 pensaaseen pujotti,
pitk채t korvat piilotteli,
j채ip채 sittenkin esille,
pupun pieni tupsuh채nt채.
Senh채n Ketkula havaitsi,
silmill채ns채 huomioitsi.

Heti h채nn채st채 nyk채isi,
tukisteli tupsukasta,
veti piilosta pupusen,
pensaan alta nyyhkim채st채.
Sanoi: - Kuulehan kaveri,
yst채v채ni, kumppanini,
korvat vaihtaa m채 haluan,
pitemm채t ja kuulevammat.

Pupu parkaisi pelosta,
hyppi loikin aikamoisin,
j채tti Ketkulan kamalan,
nuolemaan vain n채ppej채ns채.

Kettu Ketkulan huijaus

Jussi Jumpero menossa
oli mets채tiet채 pitkin.
Oli l채htenyt kotoa,
ensikerran yksiksens채.
Suuri maisema edess채,
pelko Jussin rintaa raastoi.

Kerran hyppyns채 hyp채hti,
kuunteli ja tutkisteli,
joko harmaana vilahti
sudenturkki m채nnik철ss채.
Varmaan jossakin kahahti!
Joko j채ljill채 on kettu?

Jussi Jumpero vapisi,
p채채ns채 ty철nsi pensaan alle,
joko turma nyt tulisi,
joko hampaat raatelisi?
Taasen rauhoittui toviksi,
kerran loikkaa Jussi-parka.

Kettu Ketkula tulossa
h채m채rilt채 retkilt채ns채.
Reppu painava sel채ss채,
kassi suuri kainalossa.

- Minnekk채s pupu menossa,
kunne Jussi kulkemassa?

- Peloittaa mua poloista,
kauhistavat mets채n 채채net.
Vanhemmat ajoi kotoa,
nyt en tied채 minne menn채!

- Mit채s tuosta nyt murehdit
l채hde Jussi seurakseni,
minun luola on mukava,
siell채 l채mmin ollaksesi.

- Jospa vainoat minua
is채 on siit채 muistuttanut!
Aina Ketkulaa kavahda
h채n vie varmaan surmansuuhun?

-Mit채s turhia murehdit
yst채v채n채 annan sulle
kodin l채mpim채n, mukavan
kaikinpuolin kunnollisen.

Jussi Jumpero poloinen
otti turvan Ketkulasta,
hyppi n철yr채sti per채ss채
pian saapui luolan suulle.

Kettu Ketkula kumarsi
oven vankan aukaistessa:
- K채yh채n kuomani majaani
herra Jussi Jumperoinen,
saavu torppaani sis채lle,
tuloruuat valmistamme.

Jussi Jumpero sis채lle
astuu pirttiin sotkuisehen,
kettu h채ijysti hymyillen,
oven nappaa reikelihin.

Jussi Jumpero poloinen
huomaa tulleen narratuksi.
Nauroi Ketkula kamala,
pahoin sattui Jumperoisen,
joutui Ketkulan patahan,
luotti liikaa veijarihin!

Kalle Kehveli, kameli

Kalle Kehveli k채veli,
pattikoivin ketkutteli
kuuman lentohiekan p채채ll채,
ilman kenki채 kipitti.

Hiekka poltteli punaiset
Kallen varpaat karvattomat,
aivan paistuivat piloille,
nahka l채hti nappuloista.

Kalle Kehveli mutisi:
- Saappaat kyll채 t채ytyy saada,
ett채 kest채isi ketarat
er채maassa marssiessa.

Kalle Kehveli, kameli
kenk채kauppaan kurkisteli,
eip채 mahtunut ovesta,
kyttyr채st채 kiinni juuttui.

Siit채 kiukustui kameli,
kenk채kaupan rikki potki.
Kauppiasta jo pelotti,
kamelille kuiskutteli:
- Annan saappahat sinulle,
takakoipiin kummikeng채t,
etusorkkihin somemmat,
nahkakeng채t kest채v채mm채t.

Kalle Kehveli k채veli
kiilt채viss채 saappahissa.
En채채 kuumenna ei hiekka
paistikkaiksi varpahia!

Karhut kalassa

Is채-Karhu paikan l철ysi
veden virtaavan l채hell채.
Ongen otti pensaikosta,
sy철tin koukkuhun pujotti,
횆iti-Karhu vierell채ns채
antoi neuvoja hyvi채.

H철k채le my철s sukkelasti
madon koukkuhun pujotti,
sinkautti sitten ongen
k채siotteella kovalla.
Mutta voihan kummallista:
kuka kiljaisee takana?
Ongenkoukku riippumassa
Hunajan korvassa koruna!

Itkee huitukka Hunaja,
valittaapi tuskiansa.
Is채-Karhu jo tulevi
seikkaa tuota katsomahan.
Eip채 huomaa, kun P철k채le,
heittelee my철s onkeansa.
Koukku nappaakin n채tisti
Is채-Karhun h채nn채np채채h채n.

Mik채 purpatus, murina!
Karhu koittik채mmenell채
pennun niskasta otetta,
saadaksensa vimmoissansa
kuritella pentuansa.
횆iti-Karhu sukkelasti
esti aikehet katalat.

횆iti-Karhulla p채tev채t
konstit l철ytyy kunnolliset.
Kohta irti on kamalat
ongenkoukut kiusalliset.

Hunajalle jo pusuja,
viel채 korvaan laastaria.
Kohta pikkuinen typykk채
iloisena naureleepi.
Mutta onneton isukki
k철mpii hiljaa peiton alle,
kun on tuska niin kamala,
kipu suuri h채nn채np채채ss채.

H채nn채ntupsusta per채ti
kaksi karvaa katkenutkin!