Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Klassikkosatuja

PDFTulostaS채hk철posti

Susihukka ja Punahilkka

Tytt철 kulki tiet채 pitkin
koppa pienoinen k채dess채.
Rallatteli huoletonna,
riemumielell채 iloitsi.

Susihukka kuusen alla
v채ijyskeli, vaaniskeli.

Kysyi hukka mielistellen:
- Mihin tytt철nen menossa,
Punahilkka, yst채v채ni?

Mummon luo olen menossa,
vien h채nelle l채mpim채ist채.
H채n on kuumeessa kovassa
m철kiss채ns채 matkan p채채ss채.

Susi virkkoi viekkahasti:
- Ik채v채t on uutisesi,
sano terveiset minulta,
ehk채p채 pian tapaamme!

Hukka mets채h채n h채visi,
juoksi mummelin m철kille.
Mummon nielaisi mahaansa,
meni piiloon peiton alle.

Punahilkka jo tulikin,
meni mummon s채ngyn luokse,
katsoi pitk채채n ja kyseli:
- Miksi on sinulla mummo
korvat karvaiset, kamalat,
ja vihaiset viirusilm채t,
nen채kin niin hirmu pitk채?

- Siksi ett채 n채in paremmin
voin sinua tarkastella,
kuulla terveiset tutuilta,
sek채 haistaa tuomisesi.

- Mutta miksi on sinulla
torahampaat hirvitt채v채t,
kieli pitk채 ja leve채,
kuola suusta tippumassa?

Hukka hypp채si 채kisti,
Punahilkan suuhun sieppas,
nielaisi pureksimatta,
peiton alle taas pujahti,
uneen vaipui vatsa t채ynn채.

Ohi kulki mets채st채j채,
havaitsi hukan tekoset,
auki ratkoi kelmin vatsan,
viime hetkell채 pelasti
Punahilkan ynn채 mummon
katkeralta kuolemalta.

Mets채st채j채 t채yteen haali
suden vatsahan kivi채,
naureskellen itseksens채
kiinni ompeli otuksen.

Jopahan her채si hukka,
jano suuri suuta poltti.
Kaivoon kurkotti ketale,
kielt채 koetti kostutella.

Veteen molskahti mokoma
kivivatsansa keralla,
umpisukkeloon sukelsi,
h채 ipyi muita kiusaamasta.

 

Hiiri kissan r채채t채lin채

Kassu Kissala murehti
risaisia housujansa,
takki r채채syksi kulunut,
liivit aivan kunnottomat.
- Kuluneita on kuteeni,
valmistutan vaatteet hienot.
Mist채 r채채t채li etev채
l철 ytyisi nyt neulojaksi?

Herkko Hiirel채 asusti
siin채 Kassun naapurina.
R채채t채li on harjaantunut,
neulan k채ytt채j채 etev채.
Hyvin ommella osasi,
taiten pisti kiinni nauhat
saumat ommella osasi,
napit neuloi neuvokkaasti

Sakset Herkolla ter채v채t,
mittanauha kaulallansa,
rillit py철re채t nen채ll채,
sormustinkin sormessansa.
Istui p철yd채ll채 pit채en
ommeltavaa hyppysiss채.
Siin채 tarkasti tikaten
se saumat lujimmat laati.

Tulee Kassu jo tuvalle
kainalossa kangaspakka,
vaatelaatua parasta,
silkki채 lie hienonlaista.

Herkko kuulehan minua,
t철it채 sulle tarjoaisin,
puvun mulle jos tekisit,
sinut siit채 palkitsisin.

- Toki ommella haluan
puvun hienon naapurille.
Saat sen huomenna hakea,
sitten illan saapuessa.

Kassu saapuikin ajoissa,
hiiri istui neulomassa.
- Eip채 riitt채nyt puvuksi
silkkikangas kiilt채v채inen,
takki kuitenkin tulisi,
ompelen sen mielell채ni!

- No, takki ompele sopiva,
housut vanhat kelvannevat,
sitten huomenna hakisin
nutun kauniin harteilleni.
Saapui Kassu taas tuvalle,
Herkko viel채 ahkeroitsi.
Katsoi Kassua varoen:
- Eip채 riitt채nyt tavara,
takin hienon tarpehiksi,
mutta liivit kai tulisi,
siev채t, kissalle sopivat.

Kassu hiukan kiivastuen
sanoo Herkolle hymytt채:
- Jos teet liivit laatuisammat,
sopii sellainen somasti.
Huomenna tuun noutamahan,
taasen illan tummuessa.

Tuli ilta taas ihana,
Kassu naapurin luo saapui,
oli tiukka ja totinen:
- Joko on liivit valmihina,
kev채tjuhlat on tulossa?

Herkko lakkaa neulomasta:
- Hyv채 naapuri, valitan!
Eip채 liiviksi levinnyt
silkkikangas kirjavainen,
mutta kukkaron korean,
voisin sulle neuloskella.

Kassu harmista murahti,
hiirt채 tassulla tavoitti.
Herkko piilohon livahti,
harmiansa Kassu itki.

Siit채 saakka on kisulit
hiiri채 vain saalistellut.
Kissat kytt채채v채t kololla,
milloin hypp채채 hiirulaiset.
Nep채 nappaavat n채tisti
ter채vill채 kynsill채ns채
makuherkuksi hyv채ksi
mieluisaksi eineheksi.