Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Hyvin sanottu!

PDFTulostaS채hk철posti

Pihalla

Rouva R채yh채l채 mekasti,
torui lasten pelleilyj채:
- Ei saa nurmella k채vell채,
pensaikossa juoksennella,
pit채채 kiltisti pysy채
talon hiekkalaatikolla.
Ei saa leikki채, meluta,
eik채 tehd채 kepposia!
Oleilla siev채sti pit채isi,
tuppisuuna taaperrella.

Henkka pikkuinen kaveri,
kolme vuotta juuri t채ynn채,
rouvaa katsoa japotti,
ihmetellen tuijotteli:
- Miksik채 sin채 r채hiset,
kovin huudat ja mekastat?
T채채ll채h채n on rauhallista,
meill채 lapsilla pihalla.
Aikuiset ne h채iritsev채t,
aina huutavat hitosti.

Punastellen rouva kuuli
pojan pikkuisen sanoja,
mietti niit채 mieless채ns채,
johan huomasi, her채si:
- Jopas joutava olenkin,
typer채mpi tyhmint채kin!
Lapset ty철t채ns채 tekev채t
leikkien ja puuhastellen.
Eip채 haittaa se meteli,
sit채 mahtuu maisemahan.

Hyv채t is채t!

M채en rinteell채 kaverit
Matti, Markus siirteliv채t
hiekkaa suurihin kasoihin
kesken채ns채 keskustellen.

- Minun isk채 on parempi
suurta puuta kaatamahan,
sanoo Matti n채in kehuen,
isukkia mainostellen.

- Minun isk채p채 ajaapi
pilven p채채ll채 korkealla,
se on paljonkin parempi,
sanoo Markus mahtavasti.

- Minun isk채p채 osaapi
leivoskella s채mpyl철it채,
taikka huoneita lakaista,
Matti tuumaa pontevasti.

Markus ottaapi lapion,
h채vinnyt on katkerasti,
l채htee nyyhkien kotia,
murhettansa nieleskellen.