Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Vanha mennyt, uusi tullut

PDFTulostaS채hk철posti

Taas on pulkkahan pyk채l채
lis채tty luvattomasti,
huomaamattani lovettu.

Itsekseni itkun v채채nn채n,
mietiskelen ja mutisen,
murhemielt채ni manaillen.
Masennustako mukana,
pimeysk철 piinaamassa,
vaikken synkk채 mielelt채ni,
iloluonteinen pikemmin?

Oisko pist채nyt pahasti,
iskenyt ihan syv채lle,
kateus kovin kavala;
nuoremmilleko nurisen,
valittelen vanhuuttani,
kun on aikani takana,
ehtoopuoltani elelen?

Lohdutus on l철ydett채v채,
arkip채iv채n askareista,
realismista rajusta:
kun on terveys tomera,
kiusaa kihti ei혻 kamala,
eik채 sairaus syd채men,
toiveita lie turhanlailla,
heiluttelen helmoissani,
kupehilleni kasailen.