Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Aistillinen Ailusluoma

PDFTulostaS채hk철posti

Tuop쨈on Aimo Ailusluoma
astuu kiimassaan kihisten
polanteita pitkin, poikin,
syrj채isi채 puistoteit채
h채m채r채n jo langettua,
pisartuessa pime채n.

Neito norja notkeasti
astelee polanteen pielt채,
hyr채ilee hyv채iset laulut
tullessaan lavalta Lantan.

Lavalla musiikki raikui,
kun haitari haikeasti
soljui soiton aallokoilla,
viulu jousin jollotteli,
rumpupatteri pamisi,
ja lauloi soma solisti,
kaihoisasti kailotteli
rakkauden surut ja riemut.

Silloin kansa kaikkinensa
lankkuja kovin kopisti,
tarkkaan tutki kest채vyyden
lavan allansa olevan,
taipui tangoon lattialla,
valssaten vaelsi siell채,
samosi sakeat sambat.

H채m채r채st채 pensaikosta
kuuluu lehtien kahahdus.

kaunokainen kassap채inen
sel채ss채ns채 tuntee taakan,
jaloissansa paatispainon
lailla horkan horjuttavan.

Sulloo suuhun sontakoura.
Tuntuu kurkussa kuristus.
Kajahtaa koleikkoon korven
huuto hirve채, h채t채inen,
kamaluuttaan kaiuttava.

Aistillinen Ailusluoma
m채tkii m채tt채채seen sorean,
riipii vaatteet kourin kostein,
puhkottuaan puukollansa
rinnuksille ristinmerkin
tekee temppunsa katalat,
kons쨈ei muuten neitokainen
alistunutkaan h채nelle.

Niin peto kamala iski,
inha irve huulillansa,
kiimaisena saatanana
tekoaan pakoon lujahti.

Siten neito kuoloon ensi,
linnun lailla lankaan lensi.
Aamulla tuo n채htiin vasta:
Katse kaihoi t채htilasta,
suulla kauhu tuonen kalsan,
ruumis p채채ll채 harmaan palsan.
Paljain rinnoin, haavat suulla,
veritahrat puiston puulla
siin채 uinui kultatukka
vierell채ns채 tanssikukka.

Taasen Aimo Ailusluoma,
saatanan opissa ollut,
kiert채채 maita kiimaisena,
penisniekka perkeleen채
naamallaan himojen hiillos
h채m채r채n jo langettua,
pime채n pisartuessa.