Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ainutkerta-Ainokaisa

PDFTulostaS채hk철posti

Ainokaisa Airaksinen,
ainutkertainen inehmo,
annat l채채kett채 parasta,
terapiaa terveellist채
ahdistukseen aivojeni
kovia kokiessani
masennuksen marrasmailla,
kun asuu minussa murhe,
ja piinaksi k채y suruni.

Kuten virta vilvoittava
viilenn채t paloa virvan
hetteill채 rikotun rinnan.

N채in min채 sinua muistan:
Laineen leikein py철rteilev채t
hienot kutrien kuparit,
konsa kohtaa katse kirkas,
silmien sininen loiste.

On kauniimpi katsantosi
kuin on l채hteell채 l채j철stys,
sointuva solina alton,
satakielen laulun lainen,
keinuva k채velyaskel,
kaltainen gasellin nuoren
laidalla savannin laajan
tai mets채n sorean peuran
pehme채ll채 sammaleella.

Konsa p채iv채 on taas t채ysi,
jo valmiina on urakka
Lehikoisen leipomolla,
Ainokaisa Airaksinen
ajaa py철r채ll채 kotiinsa,
채iti채채n halaa lujasti,
kirjaa vihkoonsa runosen,
polkee helj채채 hiekkatiet채
kuin kev채채n ihana airut
laulutunnille Tukian.

Raikkaasti solisee sointi
herk채n alton aallokkoina
kuten kutsut keijukaisten
mets채ss채 purojen luona,
kun rusottaa taivaanranta.

Muistatko, kun keskustelin
sinun kanssasi kev채채ll채?
Ihmetyst채ni imeksin;
sin채 kuunnella osasit.
Sin채 neito norja, nuori,
arvostit my철s kulkuria.

Minullekin miekkoselle,
miehelle mitenkuteelle,
unteloiselle ukolle
lausuit rohkaisun sanoja
l채himm채isenl채mpim채sti,
konsa lohdutit minua
el채m채ni ahdingossa,
majoilla masennukseni,
ja hymyn hyv채isen heitit.
Sinut siit채 aina muistan,
Ainokaisa Airaksinen,
ainutkertainen inehmo,
niin puhdas, hele채 helmi.