Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ahneuden ahmankiihko

PDFTulostaS채hk철posti

Tuop쨈on ahma ahnain mielin
surmaa harkiten el채v채t.
Useinkin kipuaa osma
kelopuuhun ketter채sti.

Pime채st채 piilostansa,
korven konkelokolosta
putoaa ovela osma
kuin mets채n katala aave
niskaan hirvaksen komean,
puree ratki raivokkaasti
poron kaulavaltimoa,
ratsastaa kuin kuolon airut
ilmestysluvun petona,
kunnes sortuu sorja ratsu,
kuolema korahtaa suusta.

Ahma ahmii hurmekuonoin,
raatelee verisin hampain
nytk채htelev채채 poroa,
ja silmiss채 k채y v채l채hdys
himosta pirullisesta.

Ahma ahnehtii kitaansa
myyr채t, pyyt ja ukkometsot,
niin monet el채v채t mets채n.
Pirunpoika julmetuinen
surmaa vaikka hirvisonnin.

Osma siirt채채 s채il철ihins채
teeri채 jopa sadoittain.
K채y my철 s haaska ahmatille.
Vaan jos hukka taikka otso,
mets채n messev채 omena,
haaskalle osuu samalle,
ahma ratki raivop채채n채
ajaakin pakoon molemmat.

Kerran kertoi Karhu-Kaapro,
Kuusamon er채nk채vij채,
konsa ensin piipustansa
p철llytti p철re채n pilven,
jotta tuiskivat kipunat:

쒴iilusilmin sy철ty채ns채,
syd채nhurmeet juotuansa,
osma pentuna pirujen
oksentaa syd채men, aivot,
rustot runsaat, karvat kaikki,
paistikkaat parahat my철skin;
konkeloon kohoaa taasen
odottamaan uhriansa.

Niin oli mukana my철skin
filosofi Viljakainen.
H채np채 miettikin minuutin,
kai ehk채 parikin siin채,
kotvan tuhdin tuumiskeli,
virkkeen virkki, lauseen laati,
sanellaksensa k채kesi
viisauksia visuja:

쒶y철skin mieless채 inehmon
omp쨈on ahman ahneutta,
himoa verisen kuonon.
Sielun peili heijastaakin
monasti inehmoisessa
ahmatin ovelan kiihkon,
konsa kiehtovat setelit,
kaikki markat mammonaiset.