Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ahdistuksen ahraimessa

PDFTulostaS채hk철posti

Suruisasti suhke tuulen
nostaa aallokot apeat
laahaaviksi laahuksiksi,
ajattaran mainingeiksi,
lohdutonna loiskuviksi,
lotiseviksi vesiksi
marrasr채ntien r채meille,
mutakoille mustimmille
harmaan syksyn sy철vereiss채,
h채ivenseiteiss채 h채m채r채n.

Varis vaakkuu, mielipuoli.
Rujo raakunta rahisten
piinaa lailla raspin raaston
korvia kumaran miehen,
harhailijan harmaap채isen
kuraisella kuormatiell채
alla haalean halavan
silvottujen vitsaksien.

Hiljaa hiert채채 tiimahiekka,
konsa kuoli toivo multa.
Lapsenuskoni kadotin.
J채 i kouriini kissankulta.
Rakastin min채kin kerran.
Minne rakkauden kadotin?

Jo soi kutsu kulkurille
alle pihlajan pime채n
k채yd채 tuonelan tuville
manan maammon poikueksi,
vy철ryihin vilakan virran
seuraan joutsenen joluvan.

Oi suuri, hele채 Henki,
aina armias Jumala,
kurjaa auta ahdingossa,
ahdistuksen ahraimessa.

Anna uusi syntyminen,
elvyt채 el채m채n teille.
Uusi tietoisuus rakenna,
tunteet tuoreet, aistit aidot
lumoutua luomist철ist채,
rakastaa l채himm채isi채.

Vainen pyyd채n, Armonl채hde,
anna auvo lapsellesi
synty채 kev채tkedoille,
konsa kukkuu kultakurkku,
huumaa kaikin tuoksu tuomen,
virtaa v채lkkien vetonen.

횆l채 r채ntien r채meille,
rannoille rapakkoliejun
en채채 p채채st채 kurjintasi,
minua mit채tt철mint채.