Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Alkulause laulavainen

PDFTulostaS채hk철posti

Antakait inehmonlapset,
kalliit kanssakumppalini
anteeksi yritykselle,
kun nytten mokoma miesi,
vaari valju, my철s 채re채,
harvahammas haaveilija
nostan kanteleenkapuran
pattisille polvilleni
ja koito kovin yrit채n
helskytt채채 heleimmin kielin
parhaimman, somimman soiton
Ilmattaren helmuksille,
korville korean kansan.

Tarinoinnin tuskan tunnen,
kun tied채n todella kyll채
lauluni lajittomiksi,
runoni rupistuneiksi.

Kuulen kenk채채n kertomatta
soittoni soraisen kaiun
aalloilla apean mielen,
masennuksen mainingeilla.

Untelo ukuli silti
lailla hullun haltioidun:
Koitan laulaa, mink채 jaksan,
takoa sanojen sammon
p채채ll채 rinteen terhenisen,
metteisess채 metsik철ss채
Uotin uljaalla m채ell채
alla kuusten kuiskivien,
koivujen kohisevien.

Koitan k채채pi철nk채pykk채
haihatella hartioilla
Kalevala-j채ttil채isen.

Ei ole ajatus mulla
ket채채n suohon lauleskella,
viskoa vihoja laisin
p채채lle kanssakumppalini,
ivata inehmonlasta
irvoilla ilett채vill채.

Jos siis laulan laiskuudesta,
ajattelen itse채ni.
Kun kailon kavaluudesta,
sen olen vain puntaroinut
oman mieleni mitalla
puntarin osoitinnuolen
lain ket채채n osoittamatta.

Tied채n tuonkin tunnossani:
Liukuu aaltoillen el채m채;
syv채sti sykehtiv채n채,
maininkeina mahtavina
riemujen ripeksiess채
surujen suhahteluihin.

Koitan laittaa lauleluni
iloksi inehmonlapsen,
vaikka vain ajankuluksi
puutteessa paremman toimen
syksyiltojen syliss채,
tummuvassa talviy철ss채,
konsa lankeaa h채m채r채
pisartuessa pime채n
auringon v채s채hdetty채.

On harras ajatus mulla,
lailla hehkun hiillostava;
tehd채 laulu lapsilleni,
varsinkin vunukoilleni,
yst채v채n yli-iloksi,
kansan kaiken kuuntelulle.

Helmuksiin hele채n hein채n,
ruskalle punervan pilven,
joen juoksuun, vy철ryyn virran,
unelmieni kedolle
nyt heitt채ydyn heikkop채inen
rummuttelija runosten.
Ryviksin baritonini
kailottaakseni karusti
s채velm채채 el채m채n laulun.

Laulaessani vaellan
kohinoissa kohtaloiden,
karmatuulten tuivereissa,
tarhoissa inehmon mielen,
jonne kumppanit useat
oman itsens채 lis채ksi;
vihamiehet, yst채v채tkin
sirottavat siemeni채
nousta mieless채 muhien
erilaisiksi kukiksi.

Katselen kukintaa sielun,
kasvuston lakastumista.
K채siini ker채채n hedelm채t.
Tutkin, haistan, maistan niit채.
On usein makea marja,
hapokas kovasti toinen,
kolmas niist채 kaikkein kaunein.
Omena m채t채inen my철skin
joskus juuttuu hampaisiini.

Kyllin kyltym채tt철m채sti
ihmisen iloista laulan,
haltioitumisestakin,
hetkist채 heleimm채n riemun.
Niin my철skin suruista soitan,
tuskasta v채syneen mielen,
pettymyksien petusta
taimitarhan tanhuvilla.

Yritys minulla ompi
lailla muitten ihmislasten
l철yt채채 tarkoitus el채m채n,
olevaisuuden olemus
n채ill채 mailla, mantusilla,
syliss채 suloisen Suomen,
pohjolan pimeill채 soilla,
Telluksen takapihoilla.

Jo k채ki kukahti puussa,
hele채sti helskytteli,
maille kultiaan valutti,
hopehiaan hohtavia.
Kuuntele k채ke채 korven,
liu쨈u laulun laineikoille,
aalloille ajattomille.
Tunne kukkuussa k채k철sen
unelma inehmonlapsen.