Kalevalaisen Runokielen Seura

Kylähullun Kalevala - Ellosniemen Ellinoora

Kirjoittanut Risto Varis

Artikkelin indeksi
Kylähullun Kalevala
Ellosniemen Ellinoora
Totaalinen toivonpuute
Junamatka juovuspäissä
Haudanharmaa haisuvirta
Herääminen helvetistä
Kaikki sivut

Asui aivan Uittamossa,
rannalla Eteläjärven,
Ellinoora Ellosniemi
kotipirtissään lahossa,
matalassa mökkösessä,
toukansyömässä tönössä.

Oli neiti Ellinoora,
myöhäissyntyinen hedelmä,
pariskunnan vanhan verso,
toivon melkein laannuttua.
Oli kaksin kaivatumpi,
tyttö kolmin toivotumpi
vanhempiensa valoksi,
ikääntyneiden iloksi.

Oli kaunis katselulle
nuori neiti Ellinoora.
Loistivat sineä silmät,
ilakoivat ilmeikkäinä.
Kihartuivat kiehkuroiksi
kupariset kutrit aivan.

Oli kaunis kuuntelulle
nuori neiti Ellinoora.
Solisi kevätpurona
kuulas altto neitokaisen.
Oli naurunsa helähdys
satakielen laulun lainen.

Oli sorja käyskentely
naurusuulla neitosella
niin kuin tanssinta gasellin,
revontulten taivonrannan.

Tuopa tyttö, virvaliekki
kyllä itsekin tajusi
kasvojensa kauneuden,
vartalonsa viehkeyden,
laulelunsa soinnukkuuden,
keveyden astelunsa
somaisin ja sorjin säärin.

Jos oli vaatteista kysymys,
silkkimekkoon saatettiinki.
Jos taas kengistä kysymys,
lakeeriset kiiltelivät.
Padasta palanen parhain
saatiin Ellin lautaselle.
Kun hän paistia pureksi,
virvaliekki Ellinoora,
vanhemmat jakoivat luita,
purivat perunankuoret.

Eli Eetu Ellosniemi
Ellinoorassa elämän,
Uittamoisen ulpukassa,
lumpeen kauniissa kukassa.
Myöskin Ella Ellosniemen
ainoa tavoite, tärkein,
oli saada tyttärelle
ehoisa elämäntaival,
ehompi kuin itsellänsä,
vanhalla mökinakalla.

Niinpä kunnailla kohosi,
rannoilla Eteläjärven
neito muita nokkavampi,
vaativaisempi vasikka.
Ei ollut tarvis Ellinooran
käydä lankkulattialle
kuuraamaan likoja laisin.
Ei tarvinnut Ellinooran
mennä halkoliiterille
pilkkoilemaan polttopuita.

Ilo ompi katselulle,
riemu runsas kuuntelulle,
vaan oli kallis kukkarolle,
vento vastoinkäymisille.
Paras ei parasta ollut
Ellinooralle hyvälle.
Oli kallis liian halpa
nenäkkäälle neitoselle.
Kuritonna kaikinkaikin
varttui virma villivarsa
ruusuna risukasassa,
rapakossa rentukkana,.
komennossa konsa neidon
vanhemmat kumartelivat.

Eipä mökki Uittamossa
riittänytkään neitoselle,
vaati valtavanhempia
muuttoon maille runsaammille,
maisemille rikkaammille
köyhästä kyläpahasta.

Päivänäpä muutamana,
jo hieman hiirenkorvaisena,
naapuri Niko Nikula
valakkansa valjasteli,
väliin aisojen asetti
tuittupäisen tammavarsan.
Hepo potki perhosia,
kavioillaan ilmaa kauhoi,
kunnes juoksulle alistui,
juhdan roolinsa hyväksyi.
Pitkin tietä töyssykästä
etenivät Ellosniemet
muuttokuormansa mukana
Uittamon rupukylästä
vauraammille rintamaille
luoksi kosken kuohuvaisen.