Kylähullun Kalevala - Junamatka juovuspäissä
Kirjoittanut Risto Varis
| Artikkelin indeksi |
|---|
| Kylähullun Kalevala |
| Ellosniemen Ellinoora |
| Totaalinen toivonpuute |
| Junamatka juovuspäissä |
| Haudanharmaa haisuvirta |
| Herääminen helvetistä |
| Kaikki sivut |
Sivu 4 / 6
Sielun sitkassa hädässä
masennuksen mantereella
paatispainon pirstoessa
mitätöntä mieltä miehen
Allu jo ajattelikin,
päihtyneenä päättelikin,
Jokilaaksoon tehdä matkan
emokultansa mökille.
Siispä Allu Anttilainen
pakersi satamatöitä,
aivan ahnaasti ahersi
satasia saadaksensa,
piti lätryläksiäiset
matkansa edellä aivan.
Oli kirkas talvipäivä.
Juna koilliseen jytisti.
Tuopa Allu Anttilainen
penkilleen perin pesiytyi
nuttusessaan nuhruisessa,
resuissaan repaleisissa,
kelvottomat keinokengät
palkeenkielillä pahoilla.
Oli turpa turvoksissa,
silmän säihke särkyneenä
rankinkäytöstä rajusta,
ryytiviinan ryyppäilystä.
Silloin rouvat vastapäätä
mokomaa kavahtivatkin,
pyrhälsivät turkkeinensa
paikoille paremmillekin.
Niinpä kuuli Anttilainen
masennuksensa lävitse
kaakatusta jo kovinkin,
kahden rouvan paapatusta:
”Retkuja monenmoisia
juniin sitten päästetäänkin!”
”Kaatopaikkojen asukit
tuppaa seuraksi inehmon!”
”Pyytäisinkö konduktöörin
heittämään junasta juipin?!”
Kaikinkaikin paapatusta
kaikui kauankin kovasti.
Allu aivan aapailikin,
meloi mielensä mutia,
josko aika puolustuksen
puheenvuoronsa piteä.
Viimein kulki käytävällä
luoksi rouvien rotarin,
suruisasti suuta suihki,
lauseenlaitoja lateli:
”Sanon tässä, voipa joskus
matalalla lentää kotka,
vaan ei konsanaan, vakuutan,
kana lennä korkealla.”
Eip´on korviin Allun kiiri
kanamaista kaakatusta,
mielenkolkun kotkotusta
roturouvien häkistä.
Siinä Allu Anttilainen
kasvoilleen vetäisi verhon
kätkeäkseen matkaajilta
kalvavan katumuksensa,
häpeänsä häijyn häivän,
ankeutensa alveensyömän.
Allu jo ajattelikin
arpisilla aivoillansa:
Pässin mustimman päkätys,
halvan huulen huljuttelu
mieleni mutakkoon veihän,
ahdistuksen aarnioille.
Keskusteluun miksi puutuin,
mielet rouvien pahoitin?
Juna jyskätä jytisti,
surullisesti vihelsi,
konsa seisakin ohitti,
vaan ei yhtä haikeasti
kunis Allu-Juoppolalli,
apatian ahdistama.