Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kyl채hullun Kalevala - Haudanharmaa haisuvirta

PDFTulostaS채hk철posti

Artikkelin indeksi
Kyl채hullun Kalevala
Ellosniemen Ellinoora
Totaalinen toivonpuute
Junamatka juovusp채iss채
Haudanharmaa haisuvirta
Her채채minen helvetist채
Kaikki sivut


Omp쨈on Ulla Anttilainen,
Allun ehtoisa emonen,
m철kiss채채n asusti aivan
Jokilaakson Koskitiell채
siivoamisen teosta
el채kkeelle j채채ty채ns채.

Jopa 채iti Anttilainen
laittoi ruokia pojalle,
mitk채 tiesi ennest채ns채
hyvin maittavan h채nelle.
Siin채 Ulla Anttilainen
katsoi poikaansa poloista,
joka lappoi lautaselle
paahtopaistit kattilasta.
Allu haarukoi hitaasti,
hampaillaan rusensi ruista,
pitk채채piim채채ns채 livoksi.
Ilman suurempaa halua
pureskeli Allu-parka
mieliksi emon ehoisan
kurkussa kuristus kumma.

Allu j채lkeen ruokailunsa,
sy철ty채채n v채h채sen vainen,
emolleen syd채nt채채n sy철ksi,
painajaisistaan pajatti,
kolkoista koto-oloista,
mielens채 muserruksesta,
tarkoituksesta el채m채n,
h채m채r채채n h채vi채v채isen.

Aivan Ulla murhemielin
kuunteli h채t채채 syd채men,
katsoi halki kyynelharson
poikaansa retuista vallan.
Jopa Ulla Anttilainen
puolesta rukan rukoili,
lausui Saarnaajan sanoja,
Paavalin puheita varsin.
Emokulta ehdotteli
alkoholiauttamoita,
j채채m채채n luoksensa aluksi
haavojen sidontaa varten.
Niinp채 Ulla Anttilainen
viritteli virsi채ns채,
lauleskeli lapsellensa,
antoi alton aallokoida:

쒵aupias Jumala lasten,
kuiluun sieluni kurota.
Olen synnin synkist채m채.
Huudan murheenalhostani.
Poista paatumus minusta,
ahdistuksista vapahda.

Luojamme Jumala kallis,
kurjan uskoa rakenna.
Anna langeta valosi,
lohduta suruista mielt채.
Konsapa v채s채ht채채 sielu,
vahvista se voimallasi.

Armias Jumala taivon,
aamun uuden koittaa annat.
Ruo쨈on murretun parannat,
autat sielua h채d채ss채.
Taakkani saan j채tt채채 taakse,
kotiasi kohti k채yd채.

J채lkeen iltap채iv채kahvin
Allun ahdistus lis채채ntyi.
Lihass채ikeitten v채rin채,
helvetillinen t채rin채
souteli soluihin miehen,
vapisutti vartaloa.
Levottomuus tuskallinen
myll채si mutia mielen.
Allu s채ps채hti kovasti
ohilent채v채채 varista,
kaappikelloa kavahti,
konsa kolkki kolmet ly철nnit.
Hiki helmeili iholla
juopon Allu Anttilaisen,
kun h채n huojui huokaellen
ansassa etanolinsa.

Ovikello kohta kilkki.
Kamalaa kavahti Allu,
s채ikyksiss채채n s채ps채hteli.
Tuli Ellu Eilan kanssa
Allua tapaamaan vainen,
tervehtim채채n velje채ns채.
Suruisuutta vaistoi Allu
silmist채 sorean siskon,
vainen halvan halveksunnan
Eilan katseesta tylyst채.
Niinp채 lausui Eila-tytt철,
napakasti napsahutti:
씳꼒ti, l채hdet채채n kotia,
enonretku onhan n채hty!

Vainen illan langettua,
laskeuduttua h채m채r채n
Allu sousi sohvan p채채ll채
kohti peikkoja pime채n.
Mustat m철tk철t turkeissansa
limaleukaa lengottivat.
Kielet k채rmein채 lotivat
hampailla hajanaisilla.
Uni eip채 silm채채n uinut,
lepo lastaan armahtanut.
Pikku-ukko jo ivasuin
ilkkui kanssa m철rk철kansan
herjan hehku huulillansa,
pilkan pilke silmiss채ns채.
Harmaat haamut haalasivat
ruumista rusennettua
ahtiallikkoon pirujen
pimeille pihoille synnin.
Matoi synkk채 talviy철hyt
h채d채ss채 h채m채r채isess채,
ankeassa ahdingossa,
sielun silppuleikkurissa.

Juotuaan kupistaan kahvit
k채det tuskaisat t채risten
juoppo Allu Anttilainen
talvis채채h채n tuonne tunki,
tuiskutiell채 ilmaa ty철nsi
lujassa lumipyryss채.
Vapisutti valta viinan,
veri vaati myrkytyst채.

Jopa luona viinakaupan
norkoili hakijaa Allu.
Kysym채ll채 kuudennella
l철ytyi oiva lestintuoja,
palkasta sovittiin ensin.
Siit채 Allu Anttilainen
mukanansa muovikassi
piiloutui pihan perille,
kovin korkki koskenkorvan.
Niinp채 ry철psi tuttu juoma,
kurkussa kulahteleva
vaadevatsaansa vaseti
huojentamaan tuskaisuutta.
Kohta Allu Anttilainen
tiet채채n taivalsi edemm채s,
siin채 sillalle pys채htyi,
katsoi alla vy철ryv채ist채.

Harmaana vetonen vieri,
uitti hyiset hyhm채lautat,
py철ritteli py철rteit채ns채
sulkien syliins채 r채nn채n
uomassaan urautuneessa.
횆mm채nvirta ry철psytteli
rannan raskaat r채nt채lastit.
Niinp채 Allu Anttilainen
apeuden ahdingossa
huuhtoi huikkansa huleat
ensin suussa purskutellen,
vaikka kansa katselikin
sillan juoppoa otusta,
humalaista hulttiota.
Ailahti ajatus Allun,
kuinka lasna ollessansa
kirkkauttaan virta v채lkki,
nyt vain haudanharmautta
virran p철tsi p철ll채hteli.
Pohjasta hitaasti nousi
lietemassam철hk채leit채,
kuplia kuhisevia
ilmanpielien hajuksi.

Kolme y철t채 yht채p채채t채
emolassa Allu vietti,
junanvaunuun kunnes nousi
Helsinkiin palataksensa.