Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

El채intarinoita III

PDFTulostaS채hk철posti

Mikko, Jussi kumppanukset

Kulki Mikko mets채tiell채
syrj채polkuja potalsi
n채lk채 kurni vatsassansa
suolet tyhj채n채 kurisi.
Tuli tuossa Jussin luokse:
- Voihan kuomani korea
yst채v채ni parhaimpani,
onko ruokia sinulla
ateriaa sy철d채kseni?
Kovin n채lk채 on minulla,
tyhj채t suolet vatsassani
kurnii tyhjyytt채 kovasti,
mourahtelee valtavasti.
Jussi s채ik채hti, s채v채hti,
Mikon kierot metkut tiesi.
J채nispaistia himoitsi,
Mikko ketkula kamala.
Jussi pinkaisi pahohon,
loikki pienen pellon poikki.
- Huh, kun taasenkin tipalla,
oli kallis henkikulta.

Karhuvaarin her채tys

Se on vanha karhuvaari,
talven nukkunut kolossa
siell채 vanhan kuusen alla
juuren jyhke채n lomassa,
kauan kesti kellotella,
kauan vartoilla kev채tt채.

Alla paksujen kinosten,
nukkui Kontio komea
korven keisari kai suurin
salon valtias vasiten.

P채채t채 nosteli jo hiukan,
vesi selk채채n jo solahti,
kuoppa t채ynn채 kosteutta,
reuma ryhtyvi pahaksi.

횆r채hteli karhuvaari,
karjahti salon Kuningas,
kun on kesken nokkaunten,
pakko montusta her채t채.
Karjahteli, nuuskiskeli,
kuono korkeella tuhisi,
joko loppui pitk채 tauko,
joko aika on her채t채.

Vaikealta tuntui aivan
unet silmist채 ker채t채,
siristell채 kirkkauatta,
mets채n hajuja tajuta,
kunnes muisti ukkoparka,
kev채t yll채tti kovasti,
Kes채 kohta kynnyksell채,
nytp채 kuorsaukset lopussa.

 

Norsu Nestori Nerokas

Katsoi Nestori Nerokas
kuinka linnut lenteliv채t,
puun oksalla liversi,
pes채n sinne rakensivat.
Norsu Nestori halusi
siivet saada itsellens채,
lent채채 kauaksi kotoa
asustella reisun p채채ll채.
Keksi Nestori Nerokas
korvat kasvaa suuremmiksi,
kun ne voitelen hyv채sti,
laitan rasvaa kaulalleni.
Eip채 kasva norsun korvat,
eiv채t siiviksi rupea,
linnuksi ei norsu muutu,
aina maassa saa pysy채.

Hassun Possun murhe

Hassu Possu murheissansa,
tipan silm채st채 puristi,
suuri huoli mielt채 painoi,
itku kurkkua kuristi.
Mist채 murhe Hassu Possun,
sep채 tietenkin saparo,
ei se ollut kippurassa
ihan suorana sojotti.
-Voihan surkea saparo,
p채ivitteli Hassu Possu.
- Miten n채ytt채isin sialta
kun ei h채nt채 kippurassa.
Kirkas aurinko pujahti
takaa pilven n채ht채ville,
Possun mielen sai hyv채ksi,
saparonkin sippuralle.

K채ki kukkui kultiansa

Siell채 mets채n siimeksess채,
tumman kuusikon sis채ss채,
k채ki kukkui kultiansa,
hopeoita helskytteli,
sylikaupalla iloja,
riitt채v채sti riemujakin,
jokaselle lapsoselle,
ihan pienille v채h채sen,
suuremmille suuremmasti,
joka lapselle parasta
menestyst채 meinotteli.

Koiran kirppu kadoksissa

Koti kirpun, senh채n tied채t,
oli turkissa jalossa,
rotukoiran korvan alla,
siell채 suojassa sateelta,
pahimmalta pakkaselta,
sek채 viimalta, vilulta.
Kerran kirppu tuo putosi,
kupsahti kai kartanolle,
taikka kellahti kedolle,
kev채isien kukkain p채채lle.
H채ly hirve채 her채si
huoli koiran kumppanista,
miss채 miekkonen makasi
pikku veikko vitkasteli.
Koira kulki kulkujansa,
jopa sattuikin somasti,
huomasikin kirppu koiran,
kotiin kernaasti palasi.

Yst채vykset kohtasivat

Koira juoksi tiet채 my철ten
siell채 kohtasi kaverin,
kysyi tuota kumppaniksi,
matkaseuraksi halusi.
- L채hde naapuri lomalle,
tehd채채n matka muisteltava,
k채yd채채n kaukana salolla,
katsomassa karhun j채ljet.
- Tokko tohtisin todella,
k채yd채 korpeen kuolemahan,
siell채 surma saapuvilla,
menee turkkikin pilalle.
- 횆l채 turhia valita,
siell채 saapi vaihtelua,
otetaan mukaan ev채st채,
sian kinkku s채rpimeksi.
- Karhu viepi kinkkuherkun,
voi kai muutenkin puraista,
koti koppiin kohta l채hden,
matkailusta en v채lit채.

Viivi Villen vaimo

Kuningatar Viivi neuloi
pienen leijonan hametta,
pysyi pitk채t, puiset puikot
suurten tassujen lomassa.
Hame kaunis kohta valmis,
oli hohtavan punainen,
kauluksessa valkeaakin,
musta raitakin sivussa.
Tytt채relle tarpeellinen
lienee kirjava hamonen
aina lapsi n채ht채vill채,
pensaan varjossa vasiten.
Ylpe채n채 katsoi Viivi
ty철t채 tassujen omien,
Villen vuoro sitten saada,
kaulaan kirjava kravatti.

Hassu possu

Oli kerran Hassu Possu
sika pienoinen, vire채,
leikki p채iv채t kartanolla,
철it채 pahnoilla nukuksi.
Iloisena Possu aina
pienen laulelon viritti,
kertoi siin채 tunnelmista,
sattumuksista monista.
Hassu Possu rustaeli
mets채채n pienoisen tupansa,
sein채t laittoi laatuisimmat,
katon kalkutti kivest채.
Onnellinen Hassu Possu
asuu vahvassa talossa,
eip채 tunnu raisu tuuli,
myrskyn mylvint채 sis채ll채.

Marakatin riemuteko

Ville viidakon kuningas,
murahteli, karjahteli
oli kiukkunen kovasti,
kiersi h채nt채 kiemurainen.
Marakatti Markuksella
eip채 riemulla rajoja,
h채jyl채inen h채rn채sip채
p채iv채levolla kuningas.
Viskoi p채채lle p채hkin철it채,
k채pyj채,my철skin kivi채,
sek채 kuivia risuja,
ynn채 kaarnankimpaleita.
Hermot Villelt채 paloivat
k채ry nousi sieraimista
l채hti muualle levolle
Markus hihkui riemuansa.

Norsu Nestori

Norsu Nestori Nerokas
viidakossa k채yskenteli,
oli k채rs채ss채 kipuja,
pakotusta sieraimissa.
Silmist채 vesi valuvi,
itku suusta suikertavi.
Oli Nestori Nerokas
pannut k채rs채n honkapuuhun,
sinne reij채lle syv채lle,
ampiaisten huoneisihin.
Oli mieless채 makea
hunaja tuo herkullinen.
Siell채 Nestori Nerokas
pahoin k채rs채ns채 satutti,
kun ne siivekk채채t ik채v채t
pisti k채rs채채n s채채lim채tt채.
Nyt on Nestori nolona,
meni viisaskin vipuhun.