Lyhyitä
Kirjoittanut Markku A. Huttunen
Sisäkäskettä säkeissä
Meni pieleen eiliseni:
pajupillini pilasin,
joka hommani mokasin.
Niin olin alakuloinen,
mies maassa, masentuneena,
elämään väsähtäneenä.
Saapuipa apu tupahan,
pimentohon pienen vintin -
aforismin Aaron muistin,
oivalluksen Hellaakosken
aistin ja kalevalaistin:
"Turhaan tuota tuskaelet,
polullesi jos ei paista;
jollei ulkona valoa,
sisältäsi loiste etsi!"
Mä tänään tämän älyän,
niin olen ylen iloinen,
elämänhymyä täynnä!
Tuskan häätö
Itkuvirren veisaelen,
parahtelen täysin palkein,
kajautan kankahalle,
salon suuren selkosille,
sydämehen synkän metsän.
Tuskan häädän turkistani,
ajan murheen mielestäni,
sydäntäni särkemästä,
repimästä riekaleiksi,
raatelemasta rujoksi.
Tule et taloksi, tuska,
asetu ajatuksiini,
saivarra et sieluani,
kaivertele kalloani,
järkikultaani et järsi!
Ilon ilmoille puserran!
Mukavia mietiskellen
Ajatellen ahdinkoa
apeutuu alitajuntas,
muistellen murehiasi
masennat monenkin mielen.
Ajatellen auvoisuutta
asenteesi arvokkaampi,
mukavia mietiskellen
mukahasi mielii muutkin.
Haasteen vastaanotto
Savolainen Seppo sutka,
sanaseppo syntyänsä,
velmu veikko Väinämöinen,
puoliksi pohojalaanen,
jätkä jämpti, jääräpäinen
neuvoi meitä nuorempia,
hatustansa haasteen heitti,
kynäniekat kilpaan kutsui
runosia rustaamahan,
värssyjä väsäilemähän,
kielin keplottelemahan.
Kutsun kuulin, toimeen tartuin,
riimittelemään rupesin.
Kynä kulki, tulta tuiski,
sanat sylki sykkyräiset,
säkehiksi soinnutteli,
välillä väsyi, vikuroi,
tervaan tarttui, takkueli.
Värssyt vaivalla väkersin,
ilo, auvo aatoksissa,
hymyn häivä huulillani
alliteroijen ahersin.