Kolme kovaa
Kirjoittanut Oiva Pennanen
metsämiestä armotonta,
kolme kontion kipua,
suden hurjan surmaajata.
Menee metsälle porukka.
Heino kulkee keulimmaisna,
Anastaasija perässä,
Kotleri on kolmantena.
Vaiti veikkoset menevät,
aivan vaiti, virkkamatta.
Villit vitsit on vähissä,
miehet aivan murjottavat.
Katselevat, kuuntelevat,
tutkivat ja tarkkailevat.
Johan Heino tuo heräsi,
itse tuon sanoiksi virkki:
Eikös katsokin komea
uroshirvi suurenlainen,
luona koivujen komota,
kurkistele kuusen alta?
Onhan pää kuni pänikkä,
sarvet niin kuin pensaspehko,
isot sieraimet otuksen,
silmät loistaa lautasina.
Joko tusjautan tuhaksi,
ammun lemmon riekaleiksi,
aivan täyteisen lähetän,
luodin lentoon luikahutan.
Johan paukahti kepakko,
pahoin potki ja parahti,
mutta hirvi ei hojellu,
sammalikkoon sarvipäinen.
Anna olla jo pösilö,
Ana tuon sanoiksi virkki,
kivi se on vain komea,
pajupensas kummun päällä!
Johan jatkoivat menoa,
Ana astui ensimmäisnä,
Kotler kopsehti perässä,
Heino notkui kolmantena.
Ana vaanien pysähtyi,
itse tuon sanoiksi virkki:
Eikös kurkista Tapion
hirvilehmä lemmityinen?
Joko tusjautan tukilla,
annan luodin luiskahdella ,
lavoille pian lähetän,
sydämehen synkän viestin?
Johan paukahti kahesti.
Eipä kellisty ketarat,
eikä uuvu unten maille,
hirvilehmä tuo levoton.
Kotler tuo sanoiksi virkki:
Anna olla jo pösilö,
pesä se on muurahaisten
kuusen pienen katvehessa!
Taasen kulkivat totiset
pojat aivan onnettomat.
Kotler asteli edellä,
toiset notkuivat perässä.
Johan Kotleri pysähtyi,
itse tuon sanoiksi virkki:
Eikos vain ole vasanen
pakoon juoni juoksemassa?
Jokohan tuota tusjautan,
annan armolaukauksen?
Taasen paukahti panokset,
kutit kuumat kopsahteli.
Johan loppuivat elikon
valitukset, kaikki vaivat.
Kolme Kostolla kovoa
metsämiestä mieletöntä
kotikonnuille kopalsi,
Heino itse ensimmäisnä,
Anastaasija jälessä,
reput tyhjät hartioilla,
mieli maassa mahtavilla.
Kotler ylpeä perässä,
suu on aivan messingillä.
Reppu täysi hartioilla.
Jänön valkoiset käpälät
repustansa vilkkumassa.