Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Taikamets채n tarinoita

PDFTulostaS채hk철posti

Mennink채inen mahtavana


Mennik채inen Melkomoinen
meni mets채ss채 meluten,
silpoi sienet sipreiksi,
marjat muusiksi musersi,
teki paljon kolttosia,
ilkit철it채kin tohelsi,
pani kaiken pirstaleiksi.

Mennink채inen Melkomoinen
eip채 siet채nyt somia,
kauniinpia kukkasia,
eik채 nuoria vesoja,
kaiken s채rki s채채lim채tt채,
pani pieniksi paloiksi,
sekoitteli kaiken kauniin ,
muruiksi pani j채k채l채n.

Mennink채inen Melkomoinen,
yksin sai kurja oleilla,
kun ei sied채 kumppaneita,
tovereitakaan suvaitse,
ilkeydess채 iskostuupi
mieli muuttuvi pahaksi.

P채iv채ns채de Kultasiipi

P채iv채ns채de Kultasiipi
l채hti lent채m채채n kotoa,
j채tti paikat kaunihimmat,
meni matkalle hyv채lle,
kulki maahan reissullansa
tuli kaikkien tutuksi.

Kultasiipi kutkutteli
lapsen pienoisen poskea,
hipaisi my철s himpunverran
vanhan vaarinkin k채dest채,
lenn채hteli sinne, t채nne,
hymykuoppia kutitti.

Kultasiipi tasoitteli
juonteet kasvoilta jokaisen,
veti huulet veike채sti,
pani nauramaan naperot,
iloiseksi taikoi kaikki,
hohottamaankin totiset.

P채iv채ns채de Kultasiipi,
toivoi kaikille parasta,
lapsosille leikkimielt채,
aikuisille toi hyvyytt채,
kakaroille kepposia,
rauhaa vanhoille papoille.

Pieni peikko pillisilm채


Pieni Peikko Pillisilm채,
oli nukkunut pes채ss채,
h채m채r채ss채 luolassansa
suuren tunturin kupeella,
paistanut ei sinne p채iv채,
valo tullut ei tutuksi.

Pikku Peikko Pillisilm채,
kerran huomion tekaisi,
Valons채de Kirkassilm채
luolan kurkisti per채lle,
h채ik채istyen katsoi tuota
kirkkautta niin jaloa.

Pikku Peikko Pillisilm채,
tuota s채ik채hti kovasti,
tassut pisti silmillens채,
Kirkassilm채 kun sokaisi,
eip채 kest채 peikkopojan
silm채 t kirkasta valoa.

Keijut tanssii

Keijut tanssivat kedolla,
sinipiiat sillan alla,
oli kaunista kev채tt채,
ovat loskat kaikki poissa ,
oli rinnassa kev채tt채,
suvi suuri saapumassa.

Keijut karkeloi kivasti,
p채iv채n paisteen saapuessa,
mutta piiloihin meniv채t,
tuiman tuulen puhkuessa.
Kovin hienoilla hameilla
kylm채ss채 voi taudin saada.

Taasen paistavi kev채inen
p채iv채 kaunis helteinenkin,
keijut saapuvat somimmat,
sinipiiat sipsuttavat,
tuonne niityille tulevat
alkaa tanssi riemullinen.

Ruusa Ruuskanen

Tuolla tunturin takana,
taikamets채n liepehill채,
asui muori niin mukava,
pieni noita torpassansa,
mustan kissansa keralla,
kollin kanssa rinnatusten.

Ruusa Ruuskanen nimelt채
oli noita pienenlainen,
lensi luudalla l채helle
imurilla kauemmaksi,
kolli Keppana takana,
musta kissa kumppanina.

Joskus Ruusakin v채s채hti,
kulkiessaan kauemmaksi,
silloin Keppana hyp채hti,
ajoneuvon ohjaimihin,
Ruusa kuorsasi takana,
ilmain halki kiit채ess채.