Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Autojen matkassa

PDFTulostaS채hk철posti

NISSANISSA TAUTI, VAIVA

Nissanille tauti iski,
lentsu kauhea, kamala,
aivasteli ankarasti,
imusarjassa suhisi,
oli viirus voiton saanut,
olon tehnyt heikommaksi.

Pakoputket paukahteli,
tukivarsissa kivisti,
jouset kaikki joutavimmat
pitkin polkuja putoili.
Kovin koitti kest채vyytt채,
kumma tauti niin katala.

Meni Nissan l채채k채rille,
luokse tohtorin vaelsi,
valitteli vaivojansa,
itku silm채ss채 volisi.
L채채k채ri tuo keinon keksi,
laittoi Nissanin levolle.

OLI OOPPELI MENOSSA

Oli Ooppeli menossa,
piki tiet채 kulkemassa,
ilomielell채 eteni,
kevytt채 on kulkeminen,
kun on nuori ja komea,
auto kaunis katsellakin.

Toiset autot kummasteli,
tuota Ooppelin iloa,
kyseliv채t kumppaneilta,
mik채 syyn채 tuuletella,
kun on tiet ihan kuralla,
monttujakin melkoisesti.

Niijasi Ooppeli sirosti,
jatkoi matkaa keinahdellen,
valot vilkkuivat somasti,
per채 siev채 heilahteli,
vailla huolia r채pytti,
suloisia silmi채ns채.


VANHA MERSU MEINOTTELI

Vanha Mersu meinotteli
tehd채 kiemurat kovimmat,
n채ytt채채 viel채 nuoremmille,
kuinka virtaa on v채h채sen,
viel채 kulkee kummemmasti,
hyvin p채채sevi perille.

Oli uutta kapselia,
my철skin raitoja koreita,
aivan t채hti kiiltelikin,
kromi hohteli heloissa,
vingahdellen kaarteet otti,
mutkat suoriksi ajeli.

Mutta voihan surkeutta,
meni murskaksi nivelet,
kiehutteli moottorikin,
lensi iskarit pihalle,
py철r채t l채hti py철rim채h채n,
maahan pohjalleen vajosi.
Pit채채 muistaa vanhetessa
hiukan paikkojaan varoa.혻

PIENEN KUPLAN RIEMUN AIHE

Pieni Kupla kummallinen
혻oli mielell채 hyv채ll채,
alla py철ri py철r채t uudet,
kumit mustat ja komeat,
kadehtien katsoi toiset,
Kuplan tuuria valitti.

Oli menneet luttanaksi,
kumit vanhat ja sile채t,
oli patteja pahoja,
sivustoissa halkeimia,
suuri pahkura kupeessa,
miten niill채 tiet채 pitkin
voisi vauhdilla edet채.

Iski Kupla vilkkujansa,
valoillakin varmisteli,
sek채 t철철tinkin t철r채ytti,
oli hupsuna per채ti.
Kyll채 kelpaa kieritell채,
noita rattaita rajuja,
onni siit채 pienen auton,
tyytyv채isyyskin takuulla.

AUTO VANHA AATOKSISSA

Auto vanha mutkitteli,
oli v채lji채 nivelet,
valot melkein sammuneina,
kumit surkeiksi kulunut,
ruosteessa on helma pellit,
채채nimerkkikin pilalla.

Ajatteli vanha kaara:
- Eip채 hy철ty채 minusta,
eip채 jaksa juoksennella,
tiell채 rynn채t채 kovasti,
horjuvaa on kulku aivan,
joskus lakkaapi per채ti.

Kyynel nousi silm채채n kaaran,
tippa katkera kohosi,
kun ei p채채se joutilaaksi,
ansaitullekin levolle!
Is채nt채 tuumi tympe채sti:
- Joutaa tarpeeton romuksi!