Mutta maa se on ikuinen II
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Maksaa valtio tueksi
raivauspalkkion tilille,
näinpä saanen maksetuksi,
kaikki maksuni sujuiksi.
Jälleen koitti touonaika,
suvi lempeä suloinen,
viljaa kasvoi uusi pelto,
työnsi sankasti satoa,
Lisää raivas Anttipoika,
nosti palkkion pahaisen.
Kuokka iski, lensi kanto,
mies kun korvessa pelasi,
karja kasvoi, tuotti pelto,
työtä puskettiin rajusti,
tehtiin työtä uupumatta,
paremman huomisen hyväksi.
Kauas metsän reuna väistyi,
tila tuotti jo hyvästi,
parempaa vain Antti tahtoi,
ahneus mieltäkin kiristi.
Kulki vuodet kulkuansa,
ajanvirrassa vaelsi,
myöskin Antti sinnitteli,
yhä raataen rajusti.
Houkutti niin vietävästi
Anttia salaojitus.
Kruunu paljon palkkioita
maksoi Antille ojista,
tuki kaiken, kalkituksen,
lisää tuottoa halusi.
Vaikka pursui viljavuoret,
maitojärviä leveni,
Kaatui siihen hallitukset,
eduskuntakin hajosi.
Toki tarpeeseen tuetkin,
Antin niukaksi eloksi
kuitenkin kai järkevämmin
olisi hoitunut asiat
rahavirta vuolahana
vää riin taskuihin valahti.