Kalevalaisen Runokielen Seura

Joulupaketti varttuneille

Kirjoittanut Oiva Pennanen

MINÄ JOULUA ETSIN YKSIN

Minä joulua etsin yksin,
aivan orpona vaelsin,
oli jouluaattoilta
kellot kirkkojen kumisi,
minä tunsin riemun suuren,
sekä rauhaa rinnassani,
minä kuuntelin aivan vaiti,
tuli joulu mun mukahan.

Minä joulua etsin yksin
minut jättäneet kaverit,
vain lintunen oksallansa,
minun laillani  osaton,
ei katettu sillä pöytä,
eivät kynttilät kimalla,
ei hopeiset kellot helkä,
soitto viihdytä sorea.

Tuo varpunen onnen antoi,
kai osani saan minäkin,
ei huominen mieltä paina,
ja saan ruokaa huomennakin.

 

JOULU SAAPUU JOUTAVALLE

Joulu saapuu joutavalle,
luuserille, ryövärille,
saapuu vankilaan vasiten,
saapuu mökkiin köyhimpien,
tulee rikkaiden pitoihin,
rahakkaiden pippaloihin.

Kaikki joulusta puhuvat,
sanoo hoopot lässyn lässyn,
eivät tollot kai tajua,
jalon juhlan tarkoitusta.

Talven keskelle haluttu,
juhla suuri, arvostettu,
mielenvirkistys jokaisen,
lapsen niin kun aikuisenkin.

Hyvä mieli on jokaisen,
rauha kiirii kaikkialle,
edes jouluna jotenkin,
voimme sietää toisiamme.

 

HOOSIANNAA LAULOI KUORO

Hoosiannaa lauloi kuoro,
minä vaiti vain murehdin,
oli rintani jäässä aivan,
eikö koskaan se sulaisi.

Murheet ne syvältä raastoi,
minä harhailin polullain,
huomasin kohinan kosken,
näin sen syöverit edessäin.

Katselin vireää vettä,
kuulin kuohujen kuminan,
ne mieleeni antoi rauhan,
sen löysin riemuna sisältäin.

Hoosiannaa lauloi kuoro,
tummat kuohut myllersivät,
olin kosken osana siellä,
oli rauha mun omanain.

 

JOULU SAAPUU KAIKILLEKIN

Joulu saapuu kaikillekin,
saapuu joulun tuoksuisena,
mökkiin pieneenkin peräti,
tuopi tuoksut tullessansa,
takaa vuosikymmenien,
palaa mielehen jokaisen
lapsuusjoulut muisteloista.
kuusijuhlatkin komeat.

Tuoksuu kuusi  tähtilatva,
tuoksuu kinkku ja piparit,
kaneli, myös kardemumma,
lanttulaatikko, rosollit,
vanha joulu saapumassa,
pirtin pienenkin perälle
joka soppeen Suomessamme
mökin pienen porraspuulle.

 

SAAPUIVAT OSAAJAT KERRAN

Saapuivat osaajat kerran,
sinne talliin seimen luokse,
katsomahan pientä lasta,
joka tullut kuin luvattu,
häntä kauan kaivattukin,
oli saapunut viimein meille
Vapahtajaksi vasiten,
Pelastaja heikoimmankin.

Loisti tähti kirkkahasti,
oli viittana perille,
kun he luokse seimen pienen,
kolme tietäjää menivät,
oli lahjat viemisiksi,
oli kaikkea kosolti,
oli kultaa, mirhamia,
oli tähti turva heille
kun he seimelle menivät.