Balladi koulukiusatusta
Kirjoittanut Seija Tuohesmaa
poika nuori, nöyryytetty,
syyttömästi syyllistetty.
Oli herkkä, haavoittuva:
tietoniekka taiteilija.
Illoin viulua viritti,
sonaatinkin joskus soitti,
kun taas kundit kerskailevat
päristeli pitkin teitä,
kartsalla myös katsasteli,
mopon kyytiin maanitteli
tyttösiä tirskuvia
supatellen seisovia,
jotka nauroi nallikoille
napapaidoin, nokkavina
lävistyksillä leveillen
siemaellen siideriä.
Kateellisin kiusamielin
kyräilivät kummajaista.
Hulluksikin herjasivat,
haukkuivat jopa homoksi.
Vuotta monta vieroksuivat
tuota poikaa kunnollista,
joka juhlissa keväisin
keskiarvoin kiitettävin
sävähdytti sortajansa:
joukahaiset joutomielet,
möykkä rit nuo mahtailevat.
Nälvijät nuo näyttelivät
rehellistä rehtorille,
mallikasta maistereille.
Kantelivat kiusatusta
valehdellen viekkahasti
vasikoiden vilpillisnä
syyttömän tuon syyllistäen.
Kun he kuulivat kylältä
pieksämänsä, potkimansa
kuolleen lampeen kasvoillensa:
tukehtuneen tuskissansa,
säikähtivät sortajansa,
murhaajansa möllinaamat.
Teilasi tuomari tekonsa
katsein synkin, syyttäväisin.
Turhaan tuomitut katuivat,
kasvojansa peittelivät
huppuun mustaan verhottuina
kuultuansa kauhistuen
lopullisen tuomionsa:
rikoksensa raukkamaisen…