Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Sep채 sattui sammakolle

PDFTulostaS채hk철posti

KONSTI MIKKO MIELEV횆ISEN

Murahteli Karhuvaari,
mets채tiell채 tarpoessa,
kun on varpaat paljahina,
ilman kenki채 ketarat,
pistelev채t piikit pienet,
kivet kolhivat kovasti.

Mietti tuota tuskissansa,
ajatteli kiukuissansa,
kuinka suojata k채p채l채t,
ik채vilt채 pistoksilta,
sek채 kolhuilta kovilta,
tuskilta niin tuntuvilta.

Tuli tuota vastaan Kettu,
rento Mikko Mielev채inen,
Vaari tuolta jo kyseli,
asioita tiedusteli:
- Sulta kuomani kyselen,
kaverilta tiedustelen
mit채 suojaksi sujautan,
tassuilleni tuskaisille.

Mikko tuota tuumiskeli,
p채채t채 kynsien saneli:
- Eip채 pistele pahemmin,
pienet piikit jalkojasi,
kun sua nostan hartioista,
selk채piist채si pitelen.

Nousi Mikko selk채채n Vaarin,
onnistui meno paremmin,
nosti Kettu hartioista,
Vaarin vaivat jo v채heni.


HUKKA HARMAJA HUTALE

Susi loikki mets채teill채,
turkki harmaa hartioilla,
hienot jatsarit komeat,
kiiltokeng채t koivissansa,
housut harmajat jaloissa,
keppi keikkui k채mmeniss채.

Mihin hukka on menossa
luiruh채nt채 hiipim채ss채,
onko juhlia tulossa
kekkereit채 ketkuloille,
joihin kiireell채 menossa,
hopun kanssa hiipim채ss채.

Tuli tuota karhu kohti,.
- Mihin kuljet kuomaseni,
mill채 matkalla k채velet,
onko paisti mieless채si
liha vallan herkullinen,
suuret juhlat joutumassa,
pidot mets채ss채 makeat,
voisikohan meik채 tulla?

- Eip채 juhlia tulossa,
aik채 muita kinkereit채,
muilla matkoilla vaellan,
siksi p채채ll채 juhlapuku.
Kosimaan olen menossa
neito hukka-Hillevi채,
jonka tahdonkin omaksi,
ikuiseksi puolisoksi.

- Onnea mukaan sinulle,
kosijalle mahtavalle!
Kohta h채it채 kai luvassa,
pidot parhaat saapumassa.


OLI HERRA H횆MM횆H횆KKI

Mets채n suuren siimeksess채,
asui kauhea rumilus,
ilke채 ja kiusallinen
vaani pieni채 alati.

Viritt채nyt verkon sinne
miss채 perhoset asusti,
pienet siev채t lepp채kertut,
illan tullessa oleili.

Voi, voi vallan kauheata,
meni kerttu niin l채helle,
ansaan tarttui siivest채ns채,
siihen vangiksi valahti.

Rimpili ja potkiskeli,
repi verkonkin hajalle,
apuun saapui toinen kerttu,
yst채v채n pinteest채 pelasti.

Tuhma Herra H채mm채h채kki
kotikolossaan h채pesi,
eik채 puihin koskaan pannut,
pahaa verkkoa혻 esille.


MEHIL횆INEN METT횆 KEITTI

Oli kaunis, leuto ilma,
kes채 l채mmin ja suloinen,
mehil채inen keitti mett채,
hunajakattila porisi.

Oli tuoksu taivaallinen,
liemi maukas ja makea,
aivan tunsi kielen p채채ll채,
kuinka maistuisi hyv채lle.

Mehil채isen Muori pisti,
pari maustetta mukahan,
aromia riitt채v채sti,
sek채 hyppysen hymy채.

Hyv채채 mielt채 sotki sinne,
paljon naurua, iloa,
sek채 hiukan pippuria
my철skin tuhdisti sisua.

Nyt on valmista jo keitto,
velli maukas ja sakea,
sit채 riitt채채 lapsosille,
joilla pikkusen suruja.

 

ONNI LEHM횆N LEMPE횆MPI

Lehm채rouva pontevasti,
nyhti ruohoa kedolla,
maistui ruoho mahtavasti,
korsi kieless채 kutisi.

P채iv채 paistoi l채mpim채sti,
paarmat poskesta purivat,
kukat kukki kaunihisti,
tuoksut laajalle levisi.

Onni suuri lehm채llekin,
kes채 l채mp철inen, suloinen,
eiv채t huolet painamassa,
hyv채 lehm채nkin l철h철t채.

 

SEP횆 SATTUI SAMMAKOLLE

Oli lampi laakeampi,
vesi vihre채n, samea,
jossa kerran kylpem채ss채
oli sammakko solakka.

L채hti suusta sammakolla,
kovin kankea korina,
hiljainen ja kuulumaton,
oli sammakon suhina.

- T채ytyy t채lle soittajalle
l철yt채채 biisi nyt parempi,
eih채n kuulu kuiskaukset,
eik채 pienempi pulina.

Veti혻 keuhkot pulleaksi,
rinnan kaarelle kohotti,
kokeili jo konstejansa,
pisti sointumaan s채velen.

Kurnutteli kiihke채sti,
soman soinnutti s채velen,
aivan uuden soinnun l철ysi,
rytmin raisun ja nopean.

Oli rokkia rajua
sammakolla hommelissa,
sep채 tuntuikin hyv채lt채,
lammessa n채in polskiessa.

 

NIITYNKUKKA KAUNOKAINEN

Kasvoi kukka kaunokainen
polunvarressa kohosi,
monet muutkin vierell채ns채,
tuoksuivat tosihyv채lle.

Tuli tuohon metti채inen,
pieni punkero p철risi,
niityn tutki, tarkasteli,
mett채 tietysti halusi.

Tiedusteli metti채inen
kedon kauniilta kukalta:
- Anna mulle maistiaiset,
mett채 maistella haluan..

- Toki sulle mett채 annan,
tule t채nne ja imaise,
sulle s채채stin herkkujani,
anna suukkosi minulle.

 

KEDON KUKKASILLA RIEMU

Paistoi p채iv채 l채mpim채sti,
kes채 kauniina helotti,
kedonkukka kaunokainen,
hehkui pirte채채 punaista.

Sinisen채, kirjavana
oli maisema makea,
kukkaneidot riemuansa
koko joukolla iloitsi.

Tanssivat n채in riemuansa,
kunnes syksy ne kukisti,
s채채lim채tt채 kaiken kaatoi,
maahan voimalla sivalsi.

Mutta j채lleen koittaa uusi
kes채 l채mp철inen, korea,
kukat 혻nousee piiloistansa,
eik채 riemulla rajoja.

 

RUSAHTELI VARVIKOSSA

Mik채 kumma varvikossa,
kiven ruskean takana,
kuului sielt채 sipsutusta
sek채 raisumpi rapina.

Hiiriperhe torpassansa
pit채채 pieni채 pitoja
kutsuttuna naapureita,
sek채 lapsien kaverit
Tanssittiinkin melkolailla,
Sirkka viululla s채esti.

V채s채hti jo vanha vaari,
mummi tuolihin nukahti.
Aamulla kun p채iv채 nousi
oli kaikki jo unessa,
Vaari kuorsas kauheasti,
unet mummikin veteli.

Illalla taas jatketahan,
pidot riehakkaat tulossa,
Eip채 murhemielt채 kanna
kukaan hiirien talossa.


RUPIKONNA SISSI-LISKO

Pieni n채tti Sissi-ilisko
nousi suurelle kivelle
ojenteli raajojansa
hulet kaarevat punasi.

Pieni siev채 Sissi-lisko
oli l철yt채nyt netist채,
yst채v채n niin turvallisen,
tosi mahtavan kaverin.

Odotteli Sissi-lisko
koska saapuvi kaveri,
ensikohtaamiseen t채nne,
mets채n korkeelle kivelle.

Rupikonna loikki siihen,
yst채v채n soman tapasi,
pussasi ja suukotteli,
혻 Sissin saisiko omaksi.

Eip채 rakkaus rajoita,
vaikka muoto toisenlainen,
yhteen saattavat sopia
hirvi철 ja kaunokainen.

Kauneus kaikkien sis채ll채,
huomaa siev채혻혻Sissilisko,
aina konnaansa rakasti,
kullan korvaan kuiskutteli..

 

LEPP횆KERTUN혻 PUURONKEITTO

Lepp채kerttu kaunokainen
istuksi lep채nlehdell채,
siin채 mietti kuinka voisi
keitt채채 puuroa parasta.

Katseli kauan ymp채rille,
miss채 paikka on parahin,
jossa puurokattila voisi,
iloisesti porista...

N채ki kaukana pilarin suuren,
lensi katsomaan kivelle
voiko puuroa valmistella,
ison j채rk채leen sivussa.

Kohta puurokattila kiehui
ison j채rk채leen edess채,
puuro vallan herkullinen
oli perheelle tulossa..

 

PUPU PIENI PUIKKELEHTI

Oli mets채ss채 rauhallista,
vieno tuuli tuiverteli,
oli saapunut seutuville
kes채 kaunis ja hele채.

Pupu pieni puikkelehti,
pensaan juuressa salassa,
raukka s채ik채hti valtavasti,
kuuluu siipien suhina.

Kotka koukku nokka siell채
etsii saalista pojille,
joille n채lk채 kuolon tuopi,
jos ei saalista satuta.

Pupun huomaa pensaikossa,
iskee s채채litt채 poloisen,
toisen kuolo, toisen leip채
sep채 luonnossa tapana.