Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Luonto lapsosten l채hell채

PDFTulostaS채hk철posti

MIK횆 M횆TT횆횆SS횆 SIHISI

Siell채 jossain heinikossa
kuului viehke채 sihin채,
mik채 kumma kulkemassa,
ruohonjuurien lomassa.

Pieni k채채rme kiemurteli
niityn kukkien seassa,
kaatui hein채 kulkiessa,
niitynkukkaset lakosi,

혻K채채rme kutsui kumppaneita,
ly철m채채n leikki채 kedolla,
vihelteli viehke채sti,
kutsun kauaksi l채hetti.

L채mpim채n채 p채iv채 paistoi,
k채채rmeet tanssivat kedolla,
sihisiv채t riemuissansa,
kylki kyljess채 mateli.

 

KUULUI KAUEMPAA KUKUNTA

K채ki kuusessa kukahti,
pienilintu viestin kuuli,
siihen vastasi vasiten,
liverteli riemuissansa.

Leivo laulaja parahin,
nousi tuonne taivahalle,
sielt채 laulunsa l채hetti,
viestilaulun varmisteli.

Kev채t tullut on todella,
kuuli kaikki kumppanitkin,
lauluun yhtyiv채t ilolla,
koko luonto lauleskeli.

 

V횆ST횆R횆KKI KEIKUTTELI

V채st채r채kki pyrt철ll채ns채,
viittoi terveiset sinulle,
oli tullut pitk채n matkan
t채nne Suomehen lomalle.

Sielt채 jostain Afrikasta,
t채nne lent채en lehahti,
keikutteli pyrst철채ns채,
madon muutaman met채sti.

V채st채r채kki r채mpytteli,
pyrst철n viuhkaksi levitti,
soitti kauniin biisin meille,
sitten muualle lehahti.


OLI SAMMAKKO SOLAKKA

Sin채 sammakko solakka,
pitk채koipi hyppelij채,
hypp채채 lampeen loiskimahan
rupikonnan kumppaniksi.

Mietti sammakko solakka,
konnaa katsoi kauhistellen:
- Naama n채ppyinen sinulla,
kaveriksi voinko tulla?

- Vaikka muoto on minulla,
rupinen ja n채ppyl채inen,
mutta kultaa on sis채ll채,
yst채v채 kses tahdon tulla.

Loikki sammakko vetehen,
rupikonnan kumppaniksi,
siell채 yhdess채 asusti,
kes채n kaiken kumppaneina.

 

LINTU LAPSELLE LIVERSI

Lauloi lintu pensaikossa,
oksan p채채ll채 soinnutteli,
s채velen niin ihmeellisen
혻kauniin biisin helskytteli.

Tytt철 pieni kuuli tuota,
laulelijaa laatuisinta,
unhoituivat pienet huolet,
kaikki murheet kaikkosivat.

Viestin kauniin kertoi lintu,
kes채n kuulutti tulevan,
t채nne kylm채채n Pohjolaankin,
hetken viipyy riemunamme.

 

PILTTI PIENI NUKKUMASSA

Nousi p채iv채 metsik철st채,
혻uusi valkeus yleni,
n채ki lapsen nukkumassa,
piltin pienoisen unessa.

Pieni p채iv채npaiste sattui
poskelle Idan unisen,
kutitteli kiusallansa,
jopa silm채채nkin satutti.

P채iv채ns채de vekkulisti
viel채 kaivoi poskeen kuopan
hymyilikin lapsikulta,
s채teen kanssa naurahteli.혻

 

혻KiISSAN KELLOT KILKATTIVAT

Niityll채 on kukkasia
monen muotoista, v채rist채,
keltaisia, valkoisia,
sinisi채kin monia.

Kilkattivat kissankellot,
tuuli niit채 kun helisti,
p채iv채nkakkaroiden lehdet,
ennusmerkkein채 olivat.

Ohdakekin suurenlainen
kes채tuulessa suhisi,
paljon suurempi on혻 muita,
oli niittyjen kuningas.

Kauniita on niitynkukat,
niit채 niin monen v채rist채,
jokaisesta virkistyst채,
saa niityll채 kulkiessa.


KASVOI KERRAN KAUNIS KUKKA

Kasvoi kaunis niitynkukka,
ojanreunalla yleni,
kauniimpi kuin toinen laisin,
ylivertainen per채ti.

Ter채lehdet tihkui mett채,
v채ri loisteli punaista,
kukka tuoksui huumaavasti,
tuoksu laajalle levisi.

Suuri saapas kukkaa polki ,
kauniin turmallaan tuhosi,
maahan ruhjoi kaunokaisen,
kedonkukkasen ihanan.

Suri tuota pieni Liisa,
Marja tytt철nen murehti,
eik철 koskaan kasvamassa,
niityn kaunotar komea.

Kes채 j채lleen tullessansa,
tuopi niitylle v채rej채,
kes채n meille saapuessa,
kukat nousee taas ihanat.