Sotajoulu v. 1942
Kirjoittanut Seija Tuohesmaa
1. Huokui hanki hiljaisuutta,
lumi puhdas lempeyttä.
Hämyssä hämärän kulki
henki joulun juhlamieli.
Herätteli hartautta,
taikoi sentään tunnelmata
sota-Suomemme saloille,
kylän pienen kunnahille.
2. Viipyi luona vinttikaivon,
saunan kiukahan kivillä,
viluisella järvenjäällä.
Näki äidin uurastavan
avannosta vettä tuovan
kelkassansa korvo puinen.
Ikkunoita ihmetteli
kankain mustin verhottuja.
Kävi koivun latvuksessa,
pyrähti pihapolulle
kysytellen, kuulostellen,
joko sai tupahan tulla,
porstuamme porraspuulle...
3. Istui lapsi ikkunassa,
piltti luona pirtin pöydän.
Katsoi kauan metsätielle,
milloin taatto jo tulisi:
lomallensa ennättäisi.
4. Ilmaantuivat ikkunahan
kukat kuuran köynnösmäiset,
somat keijut sorjavarret,
tonttuparvet touhukkahat,
pukki myöskin pulkkinensa.
5. Tunsi lapsi tuoksun kuusen,
joka vielä jalkaa vailla
kyynelehti kaadettuna
kumollansa keittiössä.
Kulki äiti kiireisenä,
useasti uuniin katsoi,
juoksi saunaan joutuisasti,
tupaan sieltä tuiskun lailla.
Laittoi liinan pellavaisen
pirtin pöydän peitteheksi,
kynttelikön kaapistansa
öljylampun korvikkeeksi.
6. Tuli pirttiin vihdoin taatto
asetakki harmaa yllä.
Polvellensa piltin nosti,
karamellin yhden löysi
tarkastellen taskujansa.
7. Tuikki tähdet pakkasillan
saunasta kun saavuttihin,
häilähteli loimu lyhdyn
joulurauhaa toivotellen.
8. Tuvassamme tuoksu kahvin,
ei nyt karvaan korvikkehen.
Piparit ja joulupullat
äiti pöytää n pirtin kantoi.
Kakut puuttui, myöskin tortut
konvehditkin kultakäärein.
9. Kun jo syttyi kynttilätkin
kultalatvaan kuusehemme,
veisattihin virsi vanha,
joka kertoi enkelistä.
Oli lahjat laadukkahat:
iltakausin itse tehdyt:
puhdetyönä valmistetut.
Mekon sievän saanut nukke:
kadonnut jo kauan sitten,
kuvakirja kannet uudet:
tädin vanhan tuoma kerran...
10. Sodan synkän syitä pohti
kukin suurin, kummeksuvin
amaryllis: aamun ihme:
juhlistaja jouluaaton.