Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Siili ja etana

PDFTulostaS채hk철posti

Iltasella siilivaari,
piikkivanhus kerrassansa,
tuli tuohon kaalimaahan,
sinne kasvien sekahan.
Siell채 sitten ihmetteli,
kummasteli kulkijoita,
joit oli ties mist채 tullut,
outoja kovin olivat.

Siit채 vastahan tulikin,
liikehti kuin kummajainen,
otus outo, ihmeellinen,
el채ink철 sekin olisi?
Sill채 suuren sarvet p채채ss채,
silm채t sarvien neniss채.
Viel채 matka mieless채ns채,
vaik셞i ollut혻 jalkojakan.

Saipa siihen lapsiparvi,
pienet ihmiset tulivat,
hyppeliv채t, huutelivat.
siin채 leikkien lomassa.
- Siin채p채혻 iso etana,
siin채 poudan ennustaja.!
Kaksikkoa kurkistellen,
katsellen ja ihmetellen.

Kovin pelk채si etana,
kauhistuipi siilivaari.
Siili se ker채lle kiertyi
piikit nosti suojaksensa.
Niin kuin혻 my철s iso etana
peitti viel채 silm채ns채kin.
Muka piilossa olivat,
turvassansa kumpanenkin

Silloin poika liinatukka,
tuo vikkel채 miehen alku.
niit채 korrella kutitti,
hipsutteli hein채n p채채ll채.
Siit채 siilikin menohon,
piikkivaari sai pakohon.
Mutta poika liinatukka
etanankin elvytteli,
her채tteli, hyssytteli.

Sille lausui ja lorusi
sanaeli vanhan virren:
쒱ei etana n채yt채 sarves
huomenna olisko pouta?
Kysyi kummalta kujalla
etanalta kaalimaalla.
Jopa arvasi etana,
siit채 silm채ns채 avasi.

Mutta kun on varren p채채ss채
silm채t suuret ja n채kev채t.
Siit채 lapset arvelivat
Tuumailivat toisillensa
Kyll채 se etana tiesi
kun se sarvensa avasi,
et on pouta huomennakin
kes채p채iv채 kaunihimpi.

Siit채 suori siilivaari
pes채n kaivoi kannon alle,
suojansa et saisi sitten
kun se pouta p채채ttynevi.
Siit채 jatkoivat eloa
siilivaari ja etana.
Toinen poutaa ennustellen,
toinen pelj채ten sadetta.